Niin, se Mummun ateljee. En tainnut viimeksi kertoa, mistä huone on saanut nimensä. Perustelut ovat monitahoiset.
Ensinnäkin tila on korkea, piharakennuksen harjan kohdalla n. 5,5 metriä. Huoneen seinistä kaksi on käytännössä ikkunaa, joten tila on yleensä valoisa. (Harmillisesti viime viikonlopun kuvauksen aikana valo ei ollut aivan parhaimmillaan.) Tila siis sopisi erinomaisesti maalaukseen, MUTTA Mummupa käyttää sitä lähinnä maalaustensa säilytykseen ja jatkossa myös esillepanoon. Mökillä on aivan liikaa muuta hommaa, jotta Mummu malttaisi keskittyä maalaamiseen täällä. Työt syntyvät kaupungissa, kuin liukuhihnalla, ja muuttavat sitten tänne.
Ateljee on myös monenlaisen (luvalla sanottuna) rojun pääteasema. Siellä on paljon kaikkea vanhaa, käytöstä poistettua, kuten omasta kodistani tuodut Ikean äärimmäisen mukavat tuolit sekä opiskeluaikojeni sohva. Toisaalta myös sellaista, joka vielä on käytössä, kuten tuo Papan kitara 60-luvulta. Samalla ateljee kuvastaa Mummun ja Papan harrastuksia; maalausta, musiikkia ja merta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti