Jokavuotinen hiirien pyydystys on taas alkanut. Vilkkainta tämä toiminta on marraskuussa, joulun jälkeen jo rauhoittuu. Täältä löytyy ulkoa ja vintiltä joka nurkasta erilaisia loukkuja. Suosituin houkutin loukussa on lakritsi, se vetää puoleensa niin pelto- kuin metsämyyriäkin.
Tänä syksynä sisätiloihin ja vinttiin pääsyn estoa on entisestään tehostettu. Pappa on rakennellut erilaisia verkkoja ja muita tilkkeitä molempien rakennusten kolojen suojaksi.
Monenlaisia hauskojakin kokemuksia hiirulaisista on vuosien aikana kertynyt.
Tulimme mökille parikymmentä vuotta sitten joulun viettoon . Kamarin pikkupöydän päälle laitoin myyjäisistä ostetun komean piparkakkutalon. Aamulla huomasin, että talosta oli nurkka hävinyt. Aloin tietysti kovistella perheeltä, kuka on käynyt varkaissa. Ei kukaan tunnustanut. Tarkastelin taloa vielä vähän paremmin ja totesin jälkien viittaavan ylimääräiseen joulun viettäjään. Ja hetken kuluttua piparitalon ikkunasta kurkistikin sen uusi asukas. Harmin paikka talonvaltaajalle oli, kun vein koko mökin asukkaineen ulos hankeen. No syötävää hänellä riitti, mutta kylmemmässä ympäristössä.
Jänöjussi puolestaan mielellään katkoo kuunliljojen kukintoja ja supikoira tyhjentää karviaismarjapensaan.
Suurin ja ikävin kutsumaton vieras on käynyt täällä kerran marraskuussa vieden television ja kaikki juomat. Onneksi ei tyhjentänyt koko mökkiä. Sen seurauksena tällä hetkellä täällä on todella tehokkaat vartiointijärjestelmät ja kamerat. Tätä on jonkun kerran vahingossa testattu ja nopeaksi ja tehokkaaksi todettu.
