Olemme papan kanssa monesti haaveilleet matkasta Islantiin, satujen saarelle, mutta jostain syystä asia on aina jäänyt vain unelmaksi. On tullut muita matkasuunnitelmia, jotka ovat ohittaneet pohjoisen kohteen. Onneksi papan eläkepäivien lauluharrastus antoi meille vihdoin mahdollisuuden matkustaa tähän kokemisen arvoiseen kohteeseen.
Vaikka odotin maan olevan hyvinkin karun, se yllätti kuitenkin. Kaikkialla karuja, laavakivipeltoja, loputtomiin. Ei ruohoa, ei kukkia, joita olettaisin sentään jonkin verran kesän koittaessa johonkin kivenkoloon ilmestyvän. Sää tosin on täällä ankara, paljon sateita ja tuulia. Meillä oli hyvä onni mukana, ei satanut eikä juurikaan tuullut. Lämpötila oli jonkin verran alle kymmenen asteen.
Saaren ainutlaatuisuus kuitenkin oli uskomaton. Kuumat lähteet, geysirit, jotka pulppusivat kiehuvana ja osista nousi valtava höyrypatsas muutaman minuutin välein. Kahden suuren mannerlaatan, Amerikan ja Euroopan laattojen erkaneminen juuri Islannin kohdalla parin sentin vuosivauhdilla . Syviä halkeamia ja kuiluja laavakentillä. Tulivuoret näimme vain kaukaa.
Näistä Islanti on osannut ottaa kaiken irti, matkailumainokset alkoivat jo lennolla näytettävällä filminpätkällä. Siellä on erikoiset olosuhteet käydä ratsastamassa Islannin hevosilla, kalastamassa, vaeltamassa, sukeltamassa ja katsomassa valaita tai bongata lintuja . Nykyajan aktiiviselle lomailijalle erinomaisia kohteita.
Turistin kannalta ruokailuhetkistäkin tuli huimia kokemuksia. Saattoi syödä vaikka valasta tai haita.
Ravintoloita Reykjavikissa oli lukuisia ja kaikissa, missä kävimme, ruoka oli todellista gourmeeta. Ihania kalaruokia ja lammasta. Lisäksi kaikki ravintolat olivat siistejä ja tyylikkäästi sisustettuja.
Oletteko tienneet, että Islannissa on järviäkin?
Hevoset laitumellaan. Kuva on otettu auton ikkunasta.
Valtava vesiputous, josta vesi laskeutui syvällä rotkossa olevaan jokeen.
Pikkuinen kuuma lähde ja alla vähän isompi.
Reykjavik on varsin pikkukaupunkimainen ja kodikas.
Kirkko oli komea ja karu, kuten koko saari.
Minulla on vuosien ajan ollut onni saada matkustella ja nähdä maailmaa papan kanssa. Hän on reissannut työvuosinaan lähes kaikissa maanosissa lukemattomia kertoja. Meidän kummankin mieleen jäi vahvasti ja vaikuttavasti juuri tämä karu ja kaukainen pohjolan saari. Sinne on päästävä uudelleen.