Kyllä kirpparilta voi löytyä vaikka mitä.
Kaupunkiasunnossamme on kotoani perinnöksi saatu 1930-luvun ruokasalin kalusto. Siihen kuuluu kaksi astiakaappia, pöytä ja kuusi tuolia. Alunperin tuolit oli päällystetty keskiruskealla vakosametilla. 80-luvulla Etelä-Pohjanmaalla asuessamme korjautimme kaluston paikallisessa aikuiskoulutuskeskuksessa. Puuosat käsiteltiin uudelleen tummanruskeaksi ja tuolit päällystettiin ylimmän kuvan mukaisella vihertävän harmaalla kankaalla. juuri tuo väri on edelleen suosikkejani.
Pöytä on kuitenkin osoittautunut vähän liian pieneksi, sen ympärille mahtuu hädin tuskin kuusi henkilöä. Kävimme taas kerran kirpputorilla ja kuinkas sattuikaan. Näimme siellä huonokuntoisen, mutta täysin samanlaisen kaluston pöydän ja kuusi tuolia. Pari päivää mietimme ja mittailimme mahtuisiko kalusto kotiimme. Vähän ahtaalta vaikutti, mutta tilaisuus on ehkä ainutkertainen, joten marssimme uudelleen kirpparille ja teimme kaupat.
Veimme uuden, mutta huonokuntoisen, kaluston taas korjattavaksi. Tietenkään juuri samanlaista päällyskangasta ei löytynyt, mutta valitsin valikoimasta mahdollisimman samanvärisen. Hauska sattuma oli, että uusi kangas on samoin kuin alkuperäisen kalustomme kangas vakosamettia. Nyt väri on vain vihreän harmaa.
Kun laitoimme pöydät vierekkäin, siitä tuli niin pitkä, että ruokailijoita voi kaikkiaan olla jo tuplasti alkuperäiseen verrattuna eli 12. Tuolit asetin niin, että joka toinen on yksivärinen vihertävä, joka toinen raidallinen.
Tässä kaksi käsinojallista tuolia, oikealla alkuperäinen peritty tuoli, vasemmalla kirpparilta löydetty.
Puulaji näissä kalustoissa oli toisessa tammi ja toisessa koivu, mutta pintakäsittelyllä saatiin nekin yhteensopiviksi.
Nyt tosin kaikki kaksitoista tuolia oli aika vaikeaa sijoittaa kerrostaloasuntoomme, mutta onneksi meillä on iso hyvä vinttitila. Pari tuolia vain sinne ja tarvittaessa otetaan esiin.