Hetki ennnen ensilunta

Talvi on viimein saapunut myös tänne etelään. Pysyvää lunta ei vieläkään, mutta pakkasta sentään. Nämä kuvat ovat viime vuodelta. Olimme poikien kanssa mökillä lokakuun lopulla ja kävimme metsäretkellä - viimeisellä ennen lumen tuloa. Seuraavana aamuna maa oli jo valkea. Eikä se siitä enää ennen kevään tuloa mustaksi muuttunut.

 

 

Mummun kanssa satumetsässä

Jos edellisviikonloppu sujui kuumepotilaan kanssa sisätiloissa, viime viikonloppu kului yhtä verkkaisesti saman taudin vuoksi - tällä kertaa sängyn pohjalla lojuin minä. Enpä ole pitkään aikaan sairastanut yhtä ikävää tautia, joka paikkaa kolotti.

Ei siis tuoreita kuvia mökiltä vieläkään, mutta onneksi on näitä vanhempia jäljellä vaikka kuinka paljon. Nämä otokset ovat viime lokakuulta. Olin juuri käynyt ensimmäisen digijärjestelmäkamerakurssini ja harjoittelin oppeja luonnossa. Mummu ja poika etsivät sieniä, sillä aikaa äiti kykki kamera kädessä hakkuuaukealla. Sammaleen tasolta katsottuna maisema oli kuin satumetsässä.

Iltalenkillä

Tänä viikonloppuna piti pitkästä aikaa lähteä mökille, vaan toisin kävi. Nuorimmainen sairastui ja jäin hänen kanssaan kaksin kotiin. Koko kaunis viikonloppu meni kuumeisen potilaan kanssa sisätiloissa kyhjöttäessä. Lauantai-illalla iski ahdistus - sekä poikaan että äitiin - ja teimme pikaisen kärrylenkin lähimaastoon. Kyllä kannatti.

Tämä viimeinen kuva on omalta etupihalta. Viimeinen silmäys vaaleanpunaiseen syysiltaan. Suunnittelin alun perin kuvaavani mökin syksyistä pihaa, mutta nyt on tyytyminen näihin. Huomasitko muuten eräässä kuvassa piileskelevän metsäkauriin? Se ruokaili pellolla varsin kesynä - sain rauhassa kuvata sitä 10-20 metrin etäisyydeltä. Selkänsä se tosin käänsi. Lähes olemattomasta hännästä ja kapeista sarvista (ja wikipediasta lunttaamalla) tunnistin sen kauriiksi.

Saaristomeriseikkailu: Jurmon kasvistoa

Noin kymmenen mailia Utöstä itään on karunkaunis Jurmon saari. Tämä on joskus ollut merirosvojen tukikohta, nyt se oli yksi meidän saaristoseikkailumme kohteista.

Saari on melko suuri ja lähes puuton. Vierasvenesatamasta kylään ja kirkolle päin kuljettaessa maasto on laakeaa - kanervaa, katajaa, heinäkasveja ja muutamia luonnonkukkia. Tulee mieleen Skotlannin nummimaisema, vaikken siellä koskaan ole käynytkään. Sain Jurmosta vähän täydennystä kasvistooni.

Yllä näkyvä valkokukkainen kasvi kuuluu ilmeisesti kärsämöiden (Alchillea) sukuun. Se muistuttaa kovasti siankärsämöä, varsinkin lehdiltään. Kukan mykeröt ovat kuitenkin suuremmat. Luulen, että se on joko siankärsämön alalaji nimeltään etelänsiankärsämö tai jokin muu kärsämölaji, kuten jalokärsämö. En löytänyt näistä kuvia googlettamalla, joten kerro ihmeessä, mikäli sinulla on parempaa tietoa aiheesta. Lisätietoa kärsämöistä esim.täällä.

Yllä vasemmalla on jokin kastikka. Veikkaan, että kyseessä on hietakastikka (Calamagrostis epigejos). Lisätietoa tästä Etelä- ja Keski-Suomessa yleisestä heinäkasvista löytyy esim. täällä.
Oikeanpuoleista heinäkasvia en etsinnöistä huolimatta tunnista. Tunnistatko sinä?

Keltamatara (Galium verum) kasvaa Suomessa lähes Etelä-Lappia myöden, tosin se on kuulemma puhtain ja keltaisin täällä saaristossa. Keltamatara on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty muun muassa ihotautien ja kouristusten hoitoon sekä munuaisvaivoihin, mutta myös maidon juoksuttamiseen juustonvalmistuksessa. Se on myös perinteinen värikasvi, jonka juurista saadaan punaista ja kukista keltaista väriä. Lisätietoa keltamatarasta esim. täällä.

Tässä vielä tuttuakin tutumpi maitohorsma (Chamerion angustifolium). Tiesitkö, että maitohorsman lehdissä on runsaasti C-vitamiinia ja että sitä voidaan käyttää ruuaksi? Nuoria lehdettömiä versoja voi silputa salaattiin tai ne voi valmistaa ruuaksi parsan tapaan, maanalaisia versoja myöden. Niitä voi myös kuivata teeksi.  Maitohorsman ja teepensaan lehtien sekoitusta sanotaan venäläisen paikkakunnan mukaan koporje-teeksi. Lisätietoa maitohorsmasta esim. täällä.

Yllä Jurmon nummimaisemaa ja jo aiemmin kasvistossa esiteltyä lauhaa. Alla vielä muutama kuva hieman erilaisesta "tapetista". Jurmon vierasvenesatamassa on pieni kahvila/puoti, josta voi ostaa tuoreita sämpylöitä ja pientä täydennystä veneen kaappeihin. Tila on kauttaaltaan, kattotuoleja myöten verhoiltu pulloilla. En hoksannut kysyä, mistä nämä pullot ovat peräisin - onko kylällä joku erittäin vaihtelunhaluinen juoppo vai ovatko ne merenkulkijoiden lahjoituksia? ;)

Ostimme tästä puodista aivan taivaallista savustettua kampelaa, tuoretta ja pehmeää. Enpä ole eläissäni syönyt niin hyvää kalaa...

Myös Jurmoon voi matkustaa, vaikkei omaa venettä olisikaan. Yhteysalus lähtee Nauvon Pernäsistä ja samalla voi katsastaa kauniit Aspön ja Nötön saaret. Matkustaminen laivalla on kuulemma ilmaista. Perillä voi yöpyä esim. mökkimajoituksessa. Lisätietoa Jurmosta löytyy täältä.

Saaristomeriseikkailu: Utö

Palasimme sunnuntaina 2,5 viikon meriseikkailulta. Tänä vuonna emme tehneet pitkää matkapurjehdusta, vaan pyörimme eteläisellä Saaristomerellä, lasten ja tuulten ehdoilla.

Kamera kulki joka paikassa mukana ja sitä tuli käytettyä normaalia ahkerammin. Hauskaa, kun voi soveltaa talven aikana opeteltuja taitoja kauniin saaristoluonnon kuvaukseen. Olen viimeisen vuoden aikana yrittänyt opiskella kunnolla järjestelmäkameran käyttöä ja kävin talven aikana kolme kurssia aiheesta. Lataan tänne blogiin osan otoksista, vaikka parista kohteesta olen jo joissain blogeissa nähnyt juttuja.

Matkan alkuvaiheessa vietimme vuorokauden Utön kauniilla majakkasaarella. Luulin, että nelivuotiaan matkan kohokohta olisi ollut vierailu oikeassa majakassa, mutta se olikin kuulemma lampaiden syöttö :) Utön majakka on siitä erikoinen, että sen yläosassa on kappeli. Osallistuimme paikallisen Hannan opastamalle kierrokselle. Majakan eteläpuolella on kori, jonka kaltaisessa on poltettu merkkitulta ennen nykyaikaista majakkaa.

 

 

 

 

Utö on vierailun arvoinen paikka. Sinne pääsee yhteysaluksilla joko Nauvosta tai kesäaikaan myös Turusta. Saarella on puolustusvoimien entisiin tiloihin rakennettu uudehko hotelli sekä yksi bed&breakfast-tyylinen majapaikka. Lisätietoa saaresta ja sen palveluista löytyy osoitteesta http://www.uto.fi.

Kasvisto: Metsälauha ja kissankello

Sanoista tekoihin ja tuumasta toimeen. Aloitan kasviston keräämisen muutamalla helpolla. Näistä ensimmäinen ei tosin ollut lainkaan helppo kuvattava. Oli pakko laittaa tarkennus manuaaliasentoon ja yrittää tuurilla saada se osumaan tuulessa heiluviin hentoisiin korsiin.

Metsälauha (Deschampsia flexuosa) on yksi Suomen yleisimmistä heinistä ja kasvaa koko maassa. Tämä sekä siemenestä että kasvullisesti leviävä heinäkasvi esiintyy metsissä ja hakkuuaukioilla. Se kukkii kesä-heinäkuussa, erityisesti aurinkoisilla paikoilla. Varjossakin se kasvaa, muttei kuki. Jos pihallasi kasvaa metsälauha, tiedät, että maa on hapanta.

Metsälauhan tuntomerkkinä on mm. ohuet, tähkylöitä kannattelevat haarat, jotka ovat mutkaiset, toisin kuin sukulaislajeillaan. Kukkiva korsi on 30-70 cm pitkä, alkukesällä tiilenpunainen, syksyllä oljenkeltainen.

Metsälauhan kaverina viihtyy kissankello (Campanula rotundifolia). Tämän monivuotisen, kellokasveihin kuuluvan ruohon voi tavata koko maassa, jopa pohjoisimmassa Lapissa. Se on kuivien ja aurinkoisten paikkojen kasvi. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka. Sen englanninkielinen nimi on Harebell.

Kissankello kasvattaa ensimmäisenä vuonna vain lehtiruusukkeen, jossa on munuaismaiset lehdet. Varsilehdet ovat kapeita, alalehdet pyöreitä. Kellomaiset, nuokkuvat kukat kukkivat kesä-elokuussa. Kukat ovat sinisiä, joskus harvoin voi törmätä valkoisiin. Kasvin koko on 10-60 cm. Suomessa tavataan viittä kissankellon alalajia, jotka voi erottaa mm. kukkien määrästä.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Metsälauha

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kissankello

http://www.jyu.fi/okl/kasvio/hakutulos.php?valmisid=1482

Kuvauspaikka sijaitsee hakkuuaukealla, noin 100 m Muonamiehen mökistä pohjoiseen.