tiistai 31. toukokuuta 2016

Vihdoin vene ja vintiöt vesillä


Tämä kevät meni niin nopeasti muissa puuhissa, että veneen kunnostus ja vesille lasku jäi viimetippaan ennen kesäkuun alkua. Viime viikonloppuna vihdoin siirsimme purjeveneemme talvipaikasta kesäsatamaan 50 mailin mittaisen matkan.  Mukaan saimme innokkaan kaksikon.



                                                     Kaikki köydet ovat paikoillaan.


 
Ilma voisi vaan olla hieman aurinkoisempi ja tuulisempikin, että päästäisiin purjehtimaan.


                                                        No, tulihan sitä tuulta sentään.



                                                 Mitähän nuo pikku kipparit tutkivat?


                                             Meitä seuraakin kaksi muuta venettä!




Mittaritkin pitää tutkia. Ovatkohan kunnossa, mikä onkaan syvyys ja nopeus, entä tuulen suunta?
Tarkastetaan vielä, mennäänkö oikeaa reittiä ja missä ollaan.


Oli mukavaa ja muitakin ihmeitä nähtiin, merikotka ja hylje! Kyllä nyt väsyttää !


tiistai 24. toukokuuta 2016

Satujen saari



Olemme papan kanssa monesti haaveilleet matkasta Islantiin, satujen saarelle, mutta jostain syystä asia on aina jäänyt vain unelmaksi. On tullut muita matkasuunnitelmia, jotka ovat ohittaneet pohjoisen kohteen.  Onneksi papan eläkepäivien lauluharrastus antoi meille vihdoin mahdollisuuden matkustaa tähän kokemisen arvoiseen kohteeseen.

Vaikka odotin maan olevan hyvinkin karun, se yllätti kuitenkin. Kaikkialla karuja, laavakivipeltoja, loputtomiin. Ei ruohoa, ei kukkia, joita olettaisin sentään jonkin verran kesän koittaessa johonkin kivenkoloon ilmestyvän. Sää tosin on täällä ankara, paljon sateita ja tuulia. Meillä oli hyvä onni mukana, ei satanut eikä juurikaan tuullut. Lämpötila oli jonkin verran alle kymmenen asteen.

Saaren ainutlaatuisuus  kuitenkin oli uskomaton. Kuumat lähteet, geysirit, jotka pulppusivat kiehuvana ja osista nousi valtava  höyrypatsas muutaman minuutin välein. Kahden suuren mannerlaatan, Amerikan ja Euroopan laattojen erkaneminen juuri Islannin kohdalla parin sentin vuosivauhdilla . Syviä halkeamia ja kuiluja laavakentillä. Tulivuoret näimme vain kaukaa.
Näistä Islanti on osannut ottaa kaiken irti,  matkailumainokset alkoivat jo lennolla näytettävällä filminpätkällä. Siellä on erikoiset olosuhteet käydä ratsastamassa Islannin hevosilla, kalastamassa, vaeltamassa, sukeltamassa ja katsomassa valaita tai bongata lintuja . Nykyajan aktiiviselle lomailijalle erinomaisia kohteita.

Turistin kannalta ruokailuhetkistäkin tuli huimia kokemuksia. Saattoi syödä vaikka valasta tai haita.
Ravintoloita Reykjavikissa oli lukuisia ja kaikissa, missä kävimme, ruoka oli todellista gourmeeta. Ihania kalaruokia ja lammasta. Lisäksi kaikki ravintolat olivat siistejä ja tyylikkäästi sisustettuja.






Oletteko tienneet, että Islannissa on järviäkin?



Hevoset laitumellaan. Kuva on otettu auton ikkunasta.


Valtava vesiputous, josta vesi laskeutui syvällä rotkossa olevaan jokeen.



Pikkuinen kuuma lähde ja alla vähän isompi.




Reykjavik on varsin pikkukaupunkimainen ja kodikas.


Kirkko oli komea ja karu, kuten koko saari.







Minulla on vuosien ajan ollut onni saada matkustella ja nähdä maailmaa papan kanssa. Hän on reissannut työvuosinaan lähes kaikissa maanosissa lukemattomia kertoja. Meidän kummankin mieleen jäi vahvasti ja vaikuttavasti juuri tämä karu ja kaukainen pohjolan saari. Sinne on päästävä uudelleen.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Kesä etenee

Olimme viikon reissulla Islannissa ja palattuamme huomasimme kesän kukoistuksen alkaneen. Ruoho oli kasvanut aivan kamalasti ja sen leikkaamisessa olikin kova homma. Koivujen ja vaahteran lehdet olivat kehittyneet jo lähes täyteen kokoonsa.
Muutamaa ikävämpääkin havaintoa olen tehnyt, pakkanen on pahasti purrut pikkutalvioon ja vanhoihin ruusuangervopensaisiin, uskon kuitenkin niiden palautuvan entiseen loistoonsa tulevaisuudessa. Pensaissa on hieman eloa, joten viimeistään syksyllä pitänee leikata ne matalaksi ja odottaa, jos elpyisivät kunnolla. Myös timjami vaikuttaa menetetyltä. Ostin siihen uuden taimen.

Katsokaapa alimmasta kuvasta, mitä ihmettä löysin pihalta.














Tällaisen uutuuden ja pari muutakin samanlaista löysin nuotiopaikan reunalta, katehakkeen joukosta.
Nyt korvasienet kuivumaan ja parin ryöppäyskerran jälkeen herkku on valmis!

Seuraavalla kerralla saatte tutustua satujen saareen!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivä

Äitienpäivää on taas vietetty perinteisin menoin. Miesväki keitti aamukahvit ja mummun ja poikien äidin piti sinnitellä sängyssä, kunnes kaikki oli valmista. Lippukin oli nostettu.




Sain myös itse tehdyt äitienpäiväkortit ja muitakin piirroksia. Seitsenvuotias osaa jo kirjoittaa ihan kauniisti ja nelivuotias oli piirtänyt kuulemma ensimmäisen ihmishahmonsa. Luulin sitä mummuksi, mutta se onkin noita. Taitaa noidassa ja mummussa olla samannäköisyyttä. Kuvassa on myös luuta, purjevene ja puita. Minusta nuo puut oli aika hauskasti toteutettu.



Hortensiat ovat lempikukkiani, etenkin hehkuvan valkoisena!



Puutarha on alkanut ilmojen lämmittyä jo kukkia. Tuo suuri punainen tulppaani on ihan yksinäisenä kallion kolossa. Sitä ihmettelimme, miten se on sinne joutunut, ei tuohon paikkaan ole kukkasipuleita istutettu.


Valkovuokot kukkivat jo runsaasti metsäpuutarhassa ja  kielojen varret ovat jo nousseet korkealle. Ehkä nekin alkavat kukkia kohta.