Happaman maan kuupuutarha japanilaisin maustein

Kuten edellisessä jutussani kerroin, lupasin tehdä ystävien rivitalokodin takapihalle puutarhasuunnitelman. Lähtötilanne ja yleissuunnitelma on avattu täällä. Jaan tarkemman istutussuunnitelman kahteen osaan. Tässä ensimmäisessä osassa kerron, mitä kasveja valitsisin pihan "aitiopaikalle", joka näkyy olohuoneen ikkunoista ja terassilta.

Takapihalla on jo nyt hieno, metsäinen tunnelma. Happaman maan ja varjoisan paikan kasvit näyttävät viihtyvän siellä. Näitä olosuhteita suosivia kasveja kannattaisi valita jatkossakin.

Tämän istutusalueen voisi toteuttaa monella eri tavalla. Helpointa olisi jättää olemassa olevat, matalat tuiviot paikalleen ja siirtää korkea kataja ja kuunliljat niiden viereen. Asukkaat eivät kuitenkaan erityisemmin pidä tuiviosta. Toisaalta tähän kohtaan voisi sopia samanlainen kurjenpolvi- ja kartiovalkokuusi-yhdistelmä kuin omalla takapihallani on (ks. täällä). Siitä se ajatus vähän lähtikin. Suunnittelin kuitenkin tälle paikalle monipuolisemman kasvivalikoiman.

Valitsisin tähän puutarhaan valkokukkaisia kasveja, jotka valaisisivat tummaa pihaa. Valkokukkaisten kasvien puutarhaa sanotaan myös kuupuutarhaksi. Lisäksi toisin pihalle japanilaistyylisiä elementtejä, kuten havuja, saniaisia, pienen vaahteran ja kiviä, jotka sopisivat pihan olemassa oleviin rakenteisiin.

Perinteiseen japanilaiseen puutarhaan kuuluisi ehdottomasti myös vesiaihe. Koska perheessä on pieniä lapsia, tätä kannattaa vähän harkita. Varasin istutusalueen keskelle paikan pienelle vesiaiheelle. Se voisi olla samantyyppinen läppäkantinen suihkulähde, joka omalla pihallanikin on (ks. täällä). Mikäli sitä ei haluta toteuttaa, suunnitelman keskellä näkyvän alueen voi kattaa katekankaalla ja peittää koristekivillä.

1. Kartiovalkokuusi (Picea glauca ’Conica’), 150-200 cm, hidaskasvuinen
2. Japaninverivaahtera (Acer palmatum), 100-300 cm lehdet purppuranväriset tai vihreät
   TAI rungollinen syyshortensia (Hydrangea paniculata), 150-200 cm VIII-X valkoinen (HUOM! Kumpikin vaihtoehto kannattaa suojata talveksi)
   TAI paikalla tällä hetkellä kasvava pensas
3. Kuunlilja, vihreä/valkoinen (nykyinen, Hosta Undulata ’Univittata’), 20-60 cm, VII-VIII lila
4. Tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum ’Spessart’ tai 'Album'), 30-40 cm, VI-VII valkoinen
5. Rönsytiarella (Tiarella cordifolia), 15-30 cm, V-VI valkoinen 
6. Jaloangervo (Astilbe arendsii ’Brautscleier’ tai 'Weisse Gloria'), 60 cm, VII-VIII valkoinen
7. Kotkansiipisaniainen (Matteuccia struthiopteris), 80-100 cm
8. Narsissi (Narcissus), 30-40 cm, V valkoinen
9. Jaloakileija (Aquilegia vulgarias plena ’White Barlow’), 60-80 cm, VI-VII valkoinen
10. Köynnöshortensia (nykyinen, Hydrangea anomala subsp. petiolaris), 5-10 m, VII-VIII valkoinen

Minulla ei ollut käytössä tarkkoja mittoja alueesta, joten yllä oleva suunnitelma on suuntaa antava, erityisesti taimien määrän osalta. Alla on kuvia suunnitelman kasveista. Olen lainannut kuvat muista lähteistä, lähde mainittu alla. Lisäksi kuvaa klikkaamalla pääset ko lähteen sivuille, joista saa myös lisätietoa kasveista.

Kartiovalkokuusi (kuva Viherpeukalot) ja kotkansiipi (kuva Wikipedia)

Jaloangervo (kuva Viherpeukalot) ja valkoinen narsissi (kuva Muonamiehen mökki)

Rönsytiarella (kuva Suomalainen taimi)

Valkoinen tuoksukurjenpolvi (kuva Muhevainen)

Jaloakileija 'White Barlow' (kuva Paratiisin taimitarha)

Verijapaninvaahtera (kuva Viherpeukalot) ja kuunlilja 'Univittata' (kuva Viherpeukalot)

Mitä mieltä olet näistä kasvivalinnoista ja tästä suunnitelmasta? Olisiko sinulla vinkkejä tämän pihan omistajille kasvin hoidon tms. suhteen?

Puutarhasuunnitelma ystävien rivitalokotiin

Pihanlaittopuuhat alkavat jo olla loppusuoralla, mutta julkaisen tällä viikolla vielä yhden puutarha-aiheisen juttusarjan. Vierailimme kesäloman aikana ystäväperheen uudessa rivitalokodissa. Kyseessä oli 70-luvun persoonallinen, 2-kerroksinen rivitalo kaupungissa, pienen mäntymetsän laidalla.

Asunto oli kiva ja toimiva. Pienet piha-alueet olivat mielestäni todella mielenkiintoiset ja kehityskelpoiset, mutta vanhan kasvillisuuden vuoksi eivät kovin käytännölliset lapsiperheelle. Innostuin niistä niin, että pyysin saada tehdä heille puutarhasuunnitelman - ihan huvin vuoksi vain. Oma piha on ollut jo pitkään "valmis" ja nautin kovasti suunnitelmien teosta. Ystävät taas pitävät kyllä puutarhatöistä, mutta pihasuunnitelmien tekoon ei ole vielä ollut aikaa tai intoa. Win-win tilanne siis :)

Sain luvan julkaista suunnitelman täällä blogissa, jos vaikka jollekin muullekin olisi tästä jotain hyötyä joskus. Jaan jutun kolmeen osaan. Tässä ensimmäisessä esittelen lähtötilanteen ja yleissuunnitelman. Seuraavissa osissa käsittelen tarkemmin istutusalueita. Keskityn vain takapihan suunnitteluun.

Lähtötilanne

Rivitalon takapiha on kooltaan noin 8x10 metriä ja avautuu länteen. Sinne paistaa aurinko keskipäivästä iltapäivään. Ilta-aurinko jää metsikön taakse. Alue on kokonaan aidattu korkealla lauta-aidalla/säleiköllä. Pihalla on betonilaatoilla katettu oleskelutila sekä istutusalue, jossa on lähinnä happaman metsämaan kasveja.

Istutusalueen keskellä oli muuttohetkellä suuri alppiruusu, joka on jo poistettu. Maa on tältä kohdin hyvin kuiva ja paksun neulasmaton, käpyjen yms. peitossa. Reunoilla kasvaa mm. kuunliljaa, tuiviota ja metsämansikkaa. Säleikköä pitkin kiipeilee villiviini. Lisäksi pihalla on irlanninkataja, jokin puumaiseksi kasvanut angervo sekä pieni puu (ilmeisesti kriikuna). Katseenvangitsijana kasvaa upea köynnöshortensia, joka kiipeilee suuren männyn runkoa pitkin.

Suunnittelun lähtökohdat

Perheessä on kaksi pientä lasta (1 ja 3 v). "Asiakkaan" toivomuksena on, että keskellä olisi tilaa lasten leikeille. Haaveena on nurmikko, vaikka siinä on riskinsä. Joku naapureista oli kokeillut sitä huonolla menestyksellä - maa on hapanta ja kuivaa. Lisäksi sen asentaminen vaatisi paljon työtä, sillä autoa ei saa ajettua pihan viereen.

Oleskelualueen kiveys on hyvässä kunnossa ja sopii talon tyyliin. Betonilaatat on päällystetty pienillä sileäpintaisilla kivillä. Talon asukkaat eivät ainakaan heti aio koskea pihan tähän osaan, joten keskityn suunnitelmassa viheralueeseen.

Yleissuunnitelma

Tähän pihaan sopisi mielestäni erittäin hyvin japanilainen tunnelma. Sitä on jo valmiiksi aidan rakenteissa, lampuissa ja muutamissa muissa elementeissä. En kuitenkaan tekisi tästä minimalistista kivipuutarhaa, vaan vähän rehevämmän version. Lisäksi suosisin valkokukkaisia kasveja, jotka valaisisivat muuten melko tummaa pihaa. Japanilaishenkinen kuupuutarha siis, miltäs kuulostaa?

Pihan keskelle tulisi kaarevareunainen nurmikkoalue, kuten "asiakas" toivoi. Tässä on riskinsä, kuten yllä mainittiin, mutta hyvällä pohjatyöllä, kastelulla ja ylläpidolla voihan sitä aina kokeilla. Vähän erilainen vaihtoehto lasten leikeille olisi voinut olla esim. singelin (pyöreäreunaisen soran) käyttö tässä kohdassa.

Pihalla on pari metallista tolppaa, jotka ovat joskus olleet pergolan tukirakenteita. Ne voisi joko poistaa tai tutkia, mikäli kahden tolpan väliin saisi viritettyä pienen keinun. Tällöin poistaisin keinun alta ainakin yhden rivin sementtilaattoja. Lisäksi poistaisin muutaman sementtilaatan pihan keskiosasta.

Tällä hetkellä pihan keskellä on irtonainen, sementtilaatoista tehty kukkaruukku. Sen siirtäisin tolpan viereen ja istuttaisin siihen jonkin köynnöksen (esim. säleikkövilliviini tai jokin kesäköynnös kuten mustasilmäsusanna). Lisäksi ruukkuun mahtuisi yrttejä tai kesäkukkia.

Istutusalueen yleissuunnitelma

Sijoittaisin istutusalueen pihan reunoille, niin kuin nytkin. Reunustaisin ja kohottaisin sen kauttaaltaan siten, että kasvit istutettaisiin noin 20-30 cm korkeammalle kuin nurmikko. Kaunein reunus syntyisi luonnonkivistä, joita ilmeisesti löytyy jonkin verran villiintyneiden kasvien alta. Reunus voisi olla myös liuskekiveä, jolloin kivet aseteltaisiin vaakatasossa päällekäin. Tämä olisi varmasti näyttävä ratkaisu, muttei varmaankaan halvin... Valmiit muurikivet voisivat olla yksi ratkaisu. Halvin ja helpoin tapa olisi puinen reunusnauha, joita nykyään saa myös tummin. Kannattaa myös katsoa, että istutusalueen ja aidan väliin tulisi jokin aitaa suojaava materiaali, esim. patolevy. 

Hyödyntäisin olemassa olevia kasveja osittain. Köynnöshortensia jäisi ilman muuta paikoilleen. Samoin villiviinit. Metsämansikkaa voisi hyödyntää maanpeitekasvina. Kriikunankiin voisi säilyttää. Valkojuovaisille kuunliljoille tekisin oman istutusaltaan portille johtavan polun varteen siten, että ko "allas" olisi kiinni suuremmassa istutusalueessa, mutta n. 10 cm alempana. Tämä toisi mielenkiintoisen korkeuseron penkkiin ja samalla varsinainen istutusalue olisi yhtenäisempi. Muut olemassa olevat kasvit poistaisin.

Istutusalueeseen istuttaisin kartiovalkokuusia sekä muita hidaskasvuisia havuja, hortensioita, yhden pienikokoisen alppiruusun, japaninverivaahteran sekä lähinnä valkokukkaisia perennoja ja sipulikukkia. Näistä lisää jutun seuraavassa osassa :)

Metsäpuutarhan ehostus

Muonamiehen mökin pihapiiriin kuuluu pieni metsäpuutarha, paino sanalla metsä. Suurin osa alueesta on tähän saakka saanut elää melko vapaasti.

Metsäpuutarha sijaitsee leikkimökin ja autopaikkojen välissä. Täältä saat ehkä paremman käsityksen sen sijainnista. Se on kooltaan n. 6 x 10 metriä. Alueella kasvaa muutamia suuria koivuja ja pari vanhaa mäntyä. Pihlajaa puskee sieltä täältä, monihaaraisen pihlajan jälkeläisiä. Varjoisampi puoli on saniaisten peitossa, valoisammalla kasvaa mustikkaa, metsämansikkaa, metsälauhaa - ja huonolaatuisen täyttömään tuomia rikkaruohoja. Autopaikkojen viereen on istutettu ruusuangervorivistö.

Mummu haaveili tekevänsä tästä rodopuutarhan, mutta pari istutettua yksilöä ovat kärsineet kuivuudesta. Keväällä metsäpuutarha on kauneimmillaan, kun sipulikukat kukkivat.

Sipulikukat ovat kauniita, mutta niiden jälkeen rikkaruohot ottavat vallan alla näkyvässä nurkassa. Tämä on se kohta, johon täyttömaata kaadettiin piharakennusprojektin aikaan. 

Samaan aikaan toisaalla eräs tuijarivistö on kärsinyt liian vallattomasti kasvaneesta tuoksukurjenpolvireunuksesta. Pari viikkoa sitten sain vihdoin aikaiseksi repiä liiat kurjenpolvet pois ja tuoda ne tänne mökille, ajatuksena täydentää metsäpuutarhaa. 

Eräässä puutarhakirjassa väitetään, että tuoksukurjenpolvi raivaa rikkaruohot tieltään. Mikäs sen parempaa. Toisaalta ne on helppo kitkeä, jos leviäminen on liian voimakasta. Lisäksi niiden tuoksu karkoittaa myyriä. Niiden rehevä lehdistö kasvaa n. 40-50 cm korkeaksi. Kukat ovat aniliininpunaisia, aika mitättömiä.

 

Urakoimme Papan kanssa kaiken kasvuston pois n. 2 x 4 m kokoiselta alueelta, muutamaa mustikkaa lukuunottamatta. Tuo korkea varpu on Aino-pensasmustikka, jonka Alvar-puoliso menehtyi kuivuuteen pari vuotta sitten. Uusi miesystävä on hakusessa.

Sekoitimme maahan 4 säkkiä uutta multaa. Liotin tuoksukurjenpolvia vedessä ennen istutusta, osa makasi vedessä yön yli. Taimia oli niin valtavasti, että ne riittivät mainiosti koko alueelle. Ei ihme, että tuijat alkoivat jo vähän kärsiä..

Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen. Avojuuristen taimien istutus on minulle aika vierasta, mutta toistaiseksi kurjenpolvet voivat hyvin. Yhden virheen tosin tein, lehdet olisi ilmeisesti pitänyt leikata istutuksen jälkeen, muuten kasvi saattaa kuivua. Onneksi Mummu on kastellut niitä ahkerasti.

Mitä kuuluu mummonmökki-kukkamaalle?

Muistatteko vielä Muonamiehen mökin ränsistyneen kukkamaan, joka uudistettiin tänä keväänä? Sen vaiheista voitte lukea:
1. Ränsistyneen kukkapenkin lähtötilanne
2. Mummonmökki-tyylisen kukkapenkin suunnittelu
3. Perennapenkin toteutus

Ja alla näette, miten kukkamaa voi nyt.

Uudistunut kukkamaa heinäkuun alussa.
Sammalleimut ja ketoneilikka ovat levinneet hyvin,
nokkoset pistävät kovin hanttiin ja niiden versoja puskee siellä täällä,
vaikka maa yritettiin perata huolellisesti.

Ensimmäiset syysleimut avautuivat juhannuksen jälkeen, yksi akileija on vielä kukassa

 

Peittokurjenpolvet kukkivat kesäkuussa, ne ovat levinneet myös hyvin

Yllä oleva kuva on otettu kesäkuun puolivälissä.
Kukkamaan reunoja kiertää ketoneilikka- ja sammalleimumatot sekä muutamassa kohdassa vaaleanvihreä maksaruoho.
Näiden vieressä seuraavana kerroksena sisäkehällä on verikurjenpolvia (kuvassa keskellä vasemmalla) sekä peittokurjenpolvia (kukkii kuvassa etualalla).
Korkeassa keskiosiossa on lehtoakileijaa, valkoista syysleimua ja kaksi siperiankurjenmiekkaa. Taustalla on viisi kurjenkelloa (ei näy kuvassa). 

Kukkamaan reunaan, erilliseen "altaaseen" istutin purppuran sävyisiä kasveja, rentoakankaalia sekä kaksiväristä maksaruohoa.

Tätä osiota ei oltu suunniteltu etukäteen, sillä "allas" löytyi hieman yllätyksenä heinien alta. Kaksivärinen maksaruoho oli alun perin kukkamaan vastakkaisessa kulmassa, mutta se ei väreiltään sopinut kokonaisuuteen. Rentoakankaalin taimia löytyi runsaasti tästä kohdasta. Ne vain eroteltiin rikkaruohoista ja istutettiin uudelleen. Yllättävän hyvin ovat lähteneet kasvamaan.

Rentoakankaali ja kaksivärinen maksaruoho omassa "altaassaan"

Rentoakankaalin purppuransävyiset lehdet

Akileijan (yllä) ja peittokurjenpolven (alla) samankaltaiset,
mutta sopivasti erisävyiset lehtimuodot sopivat täydellisesti yhteen.

Ränsistyneestä kukkapenkistä pelastetut lehtoakileijat kukkivat runsaasti kesäkuussa

Akileija ja kurjenpolvi ne yhteen soppii

Kurjenkellon siniset kukat antavat vielä odottaa itseään

Lopuksi vielä ränsistynyt kukkamaa ennen... ja jälkeen. Hauska projekti, seuraavakin on jo toteutusvaiheessa :)

Perennapenkin toteutus

Tämä on Mummonmökki-tyylisen kukkapenkkiprojektin toteutusosa. Tavoitteena oli 80-luvulla perustetun, ränsistyneen kukkapenkin kohennus edellisessä jutussa kerrotun suunnitelman mukaisesti.

Yllä ensin lähtötilanne. Heinät olivat vuosien saatossa vallanneet koko alueen. Maasta kuitenkin nousee joka vuosi tulppaaneita, krookuksia, akileijaa, peurankelloa ja muutamaa muuta kukkivaa kasvia.

Mielestäni ainoa vaihtoehto tällaisessa tilanteessa oli koko maan kuoriminen siten, että n. 10 senttiä maata siirrettiin pois. Kuorimisen yhteydessä otettiin talteen kaikki elinvoimaiset kukkasipulit sekä tunnistettavissa olevat puutarhakasvit - tässä tapauksessa runsaasti akileijaa, rönsyakankaalia sekä muutama ketoneilikka- ja sammalmatto. Tämän jälkeen maata käännettiin ja siitä poistettiin jäljelle jääneet juurakot ja rikkaruohot.

 

Lapiohommiin osallistui allekirjoittaneen lisäksi Mummu sekä muutama (yli)innokas lapiomies. Onneksi mukana oli myös metrinmittainen matofarmari, joka vapaaehtoisesti etsi maasta kaikki mahdolliset mönkijät ja hoivasi niitä, kunnes ne voitiin laskea takaisin kotiinsa. 

Noin puolet istutusalueesta on kallion ympäröimää, loppuosa oli alunperin reunustettu luonnonkivillä. Rikkaruohot olivat vuosien saatossa tunkeneet juurensa kivien väleihin niin, että koko reunus oli pakko purkaa ja latoa uudelleen. Teimme uuden reunuksen Papan kanssa.

Muokkasimme ensin maan reunan sopivan malliseksi lapiolla. Samalla pienensimme istutusaluetta hieman Mökin seinän vierestä. Laitoimme uuden kivireunuksen alle ruskean suodatinkankaan, jotta rikkaruohojen juuret eivät heti pääsisi kivien alle. Pappa löysi kätköistään tiiliä, joita hän latoi kivien alareunaan. Tiilien ja ruohon väliin laitetaan vielä maata tai hiekkaa niin, että reuna on nurmikon tasalla. Ideana on, että ruohonleikkurilla voisi ajaa tiilien päältä ja reuna olisi helppo pitää siistinä.

Lopuksi maa möyhittiin ja peitettiin uudella mullalla. Kasvit istutettiin ja kasteltiin hyvin. Alla olevassa kuvassa näkyy taimien määrä (n. 30 taimiastiaa). Tästä puuttuu vielä korkeat kasvit. Kasvit istutettiin tiheään, jotta maan pinta peittyisi nopeasti. Vanhat akileijat aseteltiin uudelleen keskiosaan, rönsyakankaalit pääsivät penkin vieressä olevaan "pikkualtaaseen". Mummu lisää maahan myös alkuperäiset kukkasipulit. Ketoneilikka- ja sammalmatot siirrettiin Mummun kivikkotarhaan, joka onkin sitten oma tarinansa. Laitan valmiista perennapenkkikokonaisuudesta vielä lisää kuvia myöhemmin.