keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Muisteluita

 Sain jo muutama viikko sitten Mariannalta blogista Vuonon kimallus haasteen, jossa pyydetään kertomaan "blogisitarina". Vaikka yleensä olen tosi laiska vastaamaan mihinkään haasteeseen, ajattelin tarttua tähän. Siitä on jo niin monta vuotta, kun Matleena aloitti tämän kirjoittamisen. Onkin varmasti ihan paikallaan, että kertaan samalla tähän innoittaneen muonamiehen mökin historian.

Blogin kirjoittamisen aloitti tyttäreni, joka oli silloin alkuvuodesta 2013 vielä äitiyslomalla. Hän halusi tehdä blogin mökistämme, jossa on paljon muistoja menneistä ajoista. Matleena päätti kirjoittaa juttuja niin mökin historiasta kuin sen nykyhetkestä, sisustuksesta ja puutarhasta.

Äitiysloman päätyttyä ruuhkavuodet veivät Matleenan mennessään, piti hoitaa kahta leikki-ikäistä lasta ja tehdä vaativaa työtä ja paljon työmatkoja. Niinpä hän totesi, ettei ehdi enää blogia kirjoitella.  Tarjouduin jatkamaan ! Valitettavasti kuvien taso heikkeni huomattavasti eikä tekstisisältökään ole niin sujuvaa. Otan tämän kuitenkin aika leppoisasti ja kevyesti. Minulla ei ole mitään tarkoitusta tehdä tätä ansainta mielessä, vaan ihan omaksi ja toivottavasti myös lukijoiden huviksi. Olen ajatellut, että näin voisi myös tehdä eräänlaista mökkipäiväkirjaa ja muistoja lapsille ja lastenlapsille.

Pyrin aihealueita jatkamaan samaan malliin kuin Matleena, sisustusta, puutarhaa ja tapahtumia mökillä. Sen lisäksi talviaikoina olen kirjoitellut matkoistamme ja pikkuisen myös kaupunkikodistamme. Omaa henkilöllisyyttäni en ole alunalkaenkaan halunut tässä kertoa, Meidän Mökki-lehden jutussa annoin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen etunimeni ja pari kuvaa itsestäni.
Jos haluaisin ansaita mainoksilla ja yhteistyökuvioilla, olisi tilanne varmaan toinen. Täytyy tässä vielä sanoa, etten liioin ole tästä harrastuksestani kertonut edes kaikille ystäville, sukulaisille tai tuttavillekaan. Tosin jotkut ovat lehtijutun jälkeen löytäneet tämän salaisuuteni.

Voinen kuitenkin nyt vähän valoittaa tietoja itsestäni. Olen reilusti yli kuusikymppinen, rahoitusalalla pitkän työurani tehnyt. Harrastan blogin lisäksi taiteita, maalausta ja piirustusta. Siitä pitikin tulla ammattini, olinhan päässyt jo sitä monen "pääsykokeen" jälkeen opiskelemaankin, mutta sattuma vei minut muualle. Osittain ammatinvaihtoon vaikutti myös silloinen poikaystäväni, nykyinen puolisoni, joka ei ollenkaan pitänyt siitä, että tunsin kaikki kaupungin erikoisimmat ja hämäräperäisimmän näköiset taiteilijatyypit.

Tässä mökissä aloimme viettää kesiä jo esikoisemme ollessa vajaan vuoden ikäinen 70-luvulla. Mökki oli rakennettu sotien jälkeen maalaistalossamme vuosikausia työskenneelle miehelle ja hänen perheelleen. Silloin siinä oli vain keittiö ja kamari sekä pieni kylmä eteinen. Pihalla oli varastorakennus.  Muistan, kuinka lapsena kävin täällä usein leikkimässä silloisten asukkaiden tyttöjen kanssa. Joskus 60-luvun loppupuolella he sitten muuttivat muualle.
Kun me aloimme viettää lomia täällä, teimme aluksi vain vähän remonttia, kuten revimme tapetit keittiöstä ja paljastimme kauniit hirret. Vasta 80-luvulla, kun talo siirtyi omistukseeni, jatkoimme sitä rakentamalla toiseen päähän tilavan tuvan ja muutimme keittiön toiseksi makuuhuoneeksi. Silloin rakennettiin myös lasikuisti ja leikkimökki.

Saunarakennus korjattiin v.2007 ja rakennettiin makuutiloja lisää sen takaosaan. Tällä hetkellä ei ole uusia rakennusprojekteja suunnitteilla, mutta vanhempi talo kaipaa kipeästi jo remonttia, jota nytkin tehdään. Työtä täällä riittää aina ja paljon. Se on meistä kummastakin tosi mukavaa ja pappa onkin hyvä ja innostunut " remonttireiska".  Lastenlapsetkin työllistävät meitä, ensi kesänä pitää kuulemma rakentaa maja puuhun ja piirustuksetkin ovat jo valmiina. Kun sitten tulee kaunis ilma ja työn teko alkaa väsyttää, lähdetään vain merelle muutamaksi päiväksi purjehtimaan ja lepäilemään.

Blogin teko ja aiheiden suunnittelu on hauskaa ja on ollut tosi hienoa lukea toisten blogeja ja juttuja. On myös ollut mukava ja suuri ilo lukea kommentteja ja "tutustua" toisiin blogisteihin.


Yllä olevassa kuvassa näkyy mökin vanha pihapiiri. Vasemmalla on vanha päärakennus ja oikealla sauna nykyisissä muodoissaan. Alunperin päärakennus oli puolta pienempi, lasikuistista oikealle jäävä osa. Siinä oli pieni keittiö (nykyisin välikamari) ja kamari (nykyisin "sali"). Lasikuisti ja tupa on rakennettu 1983, talon vasemmanpuoleinen osa. Vanhasta kuistista rakennettiin silloin leikkimökki.  Saunarakennus oikealla oli aikoinaan varasto, puuvaja (nyk. takkahuone) ja eläinsuoja sikaa, lammasta ja kanoja varten (nyk. sauna, wc ja pesuhuone).





Tässä kuvassa on v.2007  saunan taakse rakennettu uusi osa, vasemmalla ateljee ja kaksikerroksisessa osassa on kaksi makuuhuonetta alhaalla ja yksi ylhäällä.


En ajatellut tässä haastaa erityisesti ketään kertomaan omaa blogitarinaansa, mutta kaikki halukkaat voinevat sen tehdä.

12 kommenttia:

  1. Kiva, että otit haasteen vastaan ja kerroit tarinasi :)
    Mökkinne on erittäin kaunis ja taatusti hyvä paikka olla ja elää. Täällä talot/mökit ovat harvemmin punaisia, joten kuvistasi tulee niin kotoinen olo - vähän koti-ikäväkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan haasteesta, oli mukava tehdä sitä. Ensivierailullani Norjassa, muistan siellä ihastuneeni valkoisiin puutaloihin. Sanoinkin silloin, että haluaisin muuttaa sellaiseen. No, valkoista en saanut, mutta punaisen kyllä.

      Poista
  2. Olipahan kivaa ja mielenkiintoista lukea tämä ja mielestäni täällä on niin mukava ja sydämellinen ja leppoisa tunnelma ja kaikkea kaunista. Olisipa se Meidän Mökki lehti hyppysissä, mukavaa olisi toki tietää nassukin joka blogin takana häärii.

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! Sinun blogiasi lukiessani, tiedän aina tulevani hyvälle päälle, oikea terapiablogi! Ehkä se naama joskus jostain kuvasta vilahtaakin!

      Poista
  3. Olipas se mielenkiintoinen ja mukava postaus. Kiitos siitä. Kaunista teillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli ! Ensi viikolla muutan taas mökille, kun asuminen vanhassa talossa remontin jäljiltä on taas mahdollista.

      Poista
  4. Hei, hieno tarina, kiva lukea mökistänne. Meillä on hyvin paljon samantyylinen mökki ja sisustuksessa paljon samanlaisia elementtejä... Ja elämäntilanteemmekin on paljolti samanlainen. Eläkeläisiä olemme, asumme samoilla hoodeilla, ja nautimme mökistä vuoden ympäri perheen ja lastenlasten kanssa. Meidän ukilla on samalla tavoin majanrakennussuunnitelmia ensi kesäksi... Minusta tämä blogi on niin mukava lukea, jotenkin niin aitoa, kiiretöntä elämää. Hyvää kevättä ja tulevaa kesää toivotteleepi Maria P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Kyllä tämä eläkkeellä olo ja kaikenlainen puuhastelu on mukavaa ja antoisaa, kun saa olla vielä terveenä. On myös ihanaa nähdä lastenlasten kasvavan ja viihtyvän mökillä lomillaan.

      Poista
  5. Olipa kiehtovaa lukea blogisi tarinaa. Olenkin jo pidemmän aikaa miettinyt, että kuka Matleena mahtaa olla, luulin, että hän on lapsenlapsesi :)Muonamiehen mökin pihapiiri on kerrassaan ihastuttava. Rakastan menneen ajan tunnelmaa, jonka olette hyvin säilyttäneet niin puutarhassa kuin tuvassakin.
    Valoisia kevätpäiviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija! Kuten taisin kerran sinulle postaillakin siitä, että jokainen talo ja mökki ja pihapiiri pitäisi rakentaa sen mukaan, mikä sopii ympäristöön. Meillä on vähän erilaiset mökit, mutta kummassakin on noudatettu tätä periaatetta, eikös vain. Ihanaa kevättä sinullekin.

      Poista
  6. Kiitos kun jaoit tarinasi meille!
    Kauniita kuvia!

    Keväisiä päiviä sinne!

    VastaaPoista