maanantai 10. helmikuuta 2014

Purjevene osa 1.

Olemme innokkaita purjehtijoita, niin pappa ja mummu kuin Matleenan perhekin. Myös pojan perhe tulee mielellään lomillaan merelle. Muonamiehen mökki sijaitsee keskellä viljapeltoja ja metsän reunassa, järveä ei mökille näy, vaikka kylässä sellainen onkin. Talviasuttava kuivanmaan mökki ja purjevene on kuitenkin tosi hyvä yhdistelmä. Kun aurinko porottaa ja on sopiva tuuli, lähdetään merelle ja kun tuulee liikaa tai on viileämpää, voidaan jäädä mökille. Koska mummu ja pappa ovat jo eläkkeellä, heillä on aikaa mennä merelle viikolla ja nuoriso voi purjehtia viikonloppuna. On hyvä, että vene on mahdollisimman paljon käytössä, eikä seiso Suomen koko lyhyttä kesää satamassa.

Kerroin jo aiemmin, millaisia romun kerääjiä mummu ja pappa ovat. Tämä tuntuu periytyneen seuraavallekin polvelle. Ateljeessa seisoo komea vanhanaikaisen näköinen purjevene, jonka poikamme löysi edellisen rivitalonsa kaatopaikkakuormasta. Sen tarina on kyllä tiedossa. Se on peräisin jostain somistamosta, tehty näyteikkunan koristeeksi, rautalangasta, metallista ja vähän puustakin.    

Lisää purjeveneitä löytyy kaupunkiasunnosta. Niistä juttua myöhemmin.

Ruosteinen ankkuri on vähän liian iso tähän veneeseen. Verkon olen huovuttanut villalangoista. Saavissa olevan oksan valot palavat myös hämärinä kesäiltoina ja etenkin rapujuhlissa, joita vietetään loppukesinä täällä ateljeessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti