Virvon varvon

Lähikuvausharjoitteluni jatkuu, tällä kertaa vuorossa ensimmäinen askarteluharjoitelma. Ja aiheena kovin ajankohtainen pajunoksa. Viemme näitä tuliaisiksi Mummulle viikonloppuna. Uskomatonta, että kohta on jo pääsiäinen! Täällä etelässäkin on vielä korkeat kinokset.

Koristelin nämä oksat samaan tapaan kuin viime vuonna. Sain silloin inspiraatiota Tiimarista. Tarvikkeet ovat samasta paikasta (tämä ei ole maksettu mainos ;).

Käytin tässä keltaista kreppipaperia, vihreitä sulkia (sulkarulla on kätevä), kirkasta teippiä sekä tietenkin niitä pajunoksia.
Leikkasin kreppipaperista n. 20 x 50 cm leveän suikaleen ja taitoin sen kahtia.
Leikkasin kaksinkertaisen suikaleen pitkälle sivulle n. 6 cm pitkiä hapsuja. En siis leikannut hapsuja taitoskohtaan saakka.

Leikkasin hapsutetusta paperista n. 5cm paloja ja taitoin ne yhden sulan kera pajunoksan ympärille. Kiinnitin koristeen kirkkaalla teipillä.

Näitä aion väkertää lisää pojan kanssa niin monta kuin intoa ja kärsivällisyyttä riittää. Tasapainoisin koristelu on mielestäni silloin, kun hapsuja on 2-3 per oksa.

Näiden kuvien myötä hyvää keväistä viikonloppua kaikille!

60-luvun fonduesetti

Tässä ensimmäinen astiakuvausharjoitelmani. Kohteena oli aito 60-luvun emalinen fonduesetti, jonka Mummu on joskus kaappeja siivotessaan antanut minulle. Keltaista näin lähestyvän kevään kunniaksi :) Kuvauspaikkana "kaupunkikotini" lasitettu parveke.

Huh, täytyy kyllä nostaa hattua kaikille upeita astiakuvia ottaville sisustuskuvaajille ja bloggaajille. Arvostus työtänne kohtaan nousi juuri huomattavasti! Kuvien sommittelu ja kaikkien teknisten seikkojen huomioiminen kuvatessa ei olekaan ihan yksinkertaista...

Vanha peilipöytä

Lasiverannan seinustalla on vanha peilillinen lipasto, jota on kai aikoinaan käytetty kampauspöytänä. Peilin voi kääntää ylöspäin, kuten ns. piianpeileissä.

Mummu arvelee, että lipasto on 40-luvulta. Olisi hauska tietää, mikä tämän huonekalun tarina on, sillä se on ollut Muonamiehen mökillä niin kauan, ettei Mummu enää muista, mistä tämä on mökille kulkeutunut - todennäköisesti perintönä sukulaiselta.

Lasiverannan pöytäryhmä

Muonamiehen mökille rakennettiin suuri lasiveranta laajennuksen yhteydessä 80-luvulla. Papan isä teki verannalle kauniit, vanhan tyylin mukaiset ikkunaruudut. Mummu maalasi seinät heleän sinisiksi.

Kuvassa näkyvä pöytäryhmä on löytö läheisestä vanhan tavaran kaupasta. Maalipinta oli ostohetkellä hyvässä kunnossa, mutta istuinten kankaat olivat jo kuluneet. Pappa sai ne uudistettua niittaamalla uudet kankaat ja pehmusteet kiinni puurunkoihin.

Lasiverannalle paistaa kivasti aamuaurinko. Siellä ruokaillaan usein kesäisin, etenkin, jos sää on viileä tai sateinen. Verannalla ei ole lämmitystä, joten talvella se toimii lähinnä eteisenä ja säilytyspaikkana.

Mitä on kustavilaisuus?

Yritin selvittää, mitä on kustavilaisuus ja kustavilainen sisustustyyli. Halusin tietää, mikä Muonamiehen mökin salin sisustuksessa on kustavilaista. Tässä tiivistelmä etsintäni tuloksista.

Kustavilaisuudella tai kustavilaisella tyylillä tarkoitetaan ruotsalaista uusklassismia, joka vaikutti kuningas Kustaa III:n ja hänen poikansa Kustaa IV Aadolfin hallintokausilla (n.v. 1771–1809). Kustavilaisuuden sisustusihanne oli ilmava, vaalea, elegantti, käytännöllinen ja tasapainoinen. Ruotsissa kustavilaisuus on melko koristeellista, kun Suomessa sisustukset ja huonekalut ovat vaatimattomampia: harmaan eri sävyjä ja yksinkertaisia muotoja. Huonekaluja ei ollut paljoa ja esimerkiksi salissa ne olivat seinän vierillä.

Kapeilla viivamaisilla urilla tehty rihlauskoristelu kaappien ovipeileissä, vinoneliöt ja hillityn yksinkertaiset ornamentit, mm. juoksevakoira, meandernauha, helminauha ja munasauvaornamentti, ovat talonpoikaisen kustavilaisuuden tuntomerkkejä. Suosituimpia kustavilaisia huonekaluja Suomessa ovat pinnatuolit ja pinnaselkäiset sohvat. Peilit ja peililampetit, jakkarat sekä penkit, joiden päädyissä on käsinojat, kuuluvat myös kustavilaiseen tyyliin. Kustavilaisuus yksinkertaisti ja suoristi huonekalujen muodot.

Kustavilaisen ajan tyypillisin väri on helmenharmaa, mutta myös pastellisävyt sininen, roosa, vihreä, vaalean keltainen ja luun väri olivat suosittuja.

Lähteet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kustavilaisuus
http://antima.vuodatus.net/lue/2007/10/tyylipiirteet
http://www.perinnemestari.fi/?id=68

Lopputulos? Muonamiehen mökin salissa ainakin kaappi, pöytä ja medaljonkituoli sekä tekstiilien väritys ovat kustavilaista. Huonekalujen väri eroaa tyylisuunnasta, mutta syyn selitinkin jo täällä.

Salin kustavilainen tunnelma

Sali on sisustettu kustavilaisuutta mukaillen - kevyesti ja vaaleilla väreillä. Etualalla näkyvä keinutuoli on huoneen ainoa aito kustavilaisesine. Vitriinikaappi ostettiin vuosia sitten Maskun kalustetalosta. Muut huonekalut ovat Juvin valikoimista. Mummu ei halunnut maalata kalusteita, vaan niihin on haettu yhtenäinen sävy puuvahalla. Juvihan myy käsittelemättömiä, vanhan ajan mukaisia puukalusteita, joita voi maalata tai käsitellä haluamallaan tavalla. Näissä kalusteissa on käytetty sekoitussuhdetta 1/3 tammea, 2/3 kirkasta. Sävy poimittiin sekä kuvan kaapista että salin vanhasta puusohvasta.

Kahvit kristallien loisteessa

Päärakennuksen perimmäinen huone on Muonamiehen mökin alkuperäinen makuuhuone. Se oli pitkään myös Mummun ja Papan käytössä makuuhuoneena, kunnes uusi piharakennus valmistui. Mummu halusi sisustaa mökille hienon, vanhan ajan salin, jossa olisi hyvä istua vieraiden kanssa tai juoda kahvit aterian jälkeen.

Salin kristallilampetit ovat Papan äidin perintöä, sivustavedettävä sohva vanhan tavaran kaupasta, pöytä antiikkimarkkinoilta ja kaappi Juvilta.