Remontti edistyy

Nyt kamarin lattia on valmis. Väri on vaalean harmaa, vaikka näissä kuvissa näyttääkin valkoiselta.
Vanhassa lattiassa laudat näkyivät selvästi. Nyt kaikki näyttää niin kovin tasaiselta, mutta lämpötilan muutokset liikuttavat niitä varmasti ja uskoisin, että saadaan taas vanhojen lautojen vaikutelma. Eiköhän niiden väliset raot tule paremmin esille.

Vinokattoisen osan yläpuolella on ullakon portaat. Toivottavasti sekin saadaan joskus kunnostettua.
Siinä kuvassa on viimeinen silmäys vanhasta tapetista. Viikonlopun aikana nypimme sitä pois uuden tapetin alta. Hirmuinen homma, niin tiukasti se oli paikallaan. Katto pitää myös maalata, mutta siinä säilyy alkuperäinen panelointi.

Huivihulluus

Olen huivihullu ! Siivoin vaatehuonetta ja huomasin omistavani ihan valtavan kokoelman erilaisia huiveja. Niitä oli 80-, 90- ja 2000-luvulta, niin ja jokunen vanhempikin. Pashminahuiveja löytyi lähes kaikissa mahdollisissa väreissä.

1990-luvulta kokoelmissani on lukemattomia pikkuhuiveja, joita käytin paljon purjehdusreissuilla. 1980-luvulta on puolestaan kasa silkkihuiveja, joukossa jokunen merkkihuivikin.

Erityisesti muistan ensi vierailulla Pariisista ostetun Diorin viininpunaisen ja luonnonvalkoisen kuviollisen huivin. Ostin silloin koko sarjan, huivin, käsilaukun ja sateenvarjon. Käsilaukkua ei enää ole, mutta sateenvarjo on vielä ihan käyttökelpoinen.

Vaikka näitä huiveja on niin paljon, käytän tänä päivänä lähes yksinomaan alakuvassa olevia mustavalkoisia huiveja.

Vanhat hyväkuntoiset vaatteet olen vienyt kierrätykseen, kuten pelastusarmeijan kirpparille, mutta jostain syystä huivit ovat jääneet laatikon pohjalle. Kai sitä ajattelee, että tulisivat vielä joskus muotiin. Taidan nyt kuitenkin viedä osan rakkaasta kokoelmastani  hyväntekeväisyyteen.


Onko teistä joku myös huivihullu?

Virkkausinto

Televisiota katsellessa teen aina jotain käsitöitä. Yleensä neulon sukkia, varsinkin ennen joulua. Sen jälkeen, kun sukkakiintiö on täynnä, siirryn virkkausten pariin. Mutta kevään koittaessa ja puutarhatöiden alkaessa jää tv:nkin katselu ja samalla neulomistyöt.

Nyt on projektina ollut taas vauvanpeitteen virkkaus. Tällä kertaa papan veljenpojan tulevalle vauvalle.

Jo viime talvena aloitin myös sinisien neliöiden tekemisen, joka sitten kevään kiireiden koittaessa jäi kesken. Nyt olen taas jatkanut viimeisen lankakerän virkkaamista. Neliöistä tulee kaikista erilaisia, koska lanka on hienosti liukuvärjättyä. Yhteenlaitettuna neliöt ovat tosi kauniita. Saa nähdä, mitä siitä vielä tulee, ehkä tyynynpäällinen.

Remontti välikamarissa

Runsas vuosi sitten remontoimme tuvan, katto maalattiin ja uusittiin tapetit. Nyt on vuorossa pieni välikamari, sali odottaa vielä sopivaa ajankohtaa uudistukselle.

Tämänkertainen remonttikohde on siis välikamari eli kirjasto eli tv-huone, joka sijaitsee tuvan ja salin välissä. Alunperin tämä huone on ollut muonamiehen aikaan keittiönä. Tämän ylimmän kuvan tikkaiden kohdalla oli aikanaan ovi pikkuiselle kuistille. Keittiössa oli tietenkin puuhella, joka sijaitsi nurkassa olevan betonilattian päällä. Taustalla näkyy piipun paikka.

Edellinen kunnostus on tehty täällä 80-luvulla ja kyllä ajan kulun huomaa nyt, kun huone on tyhjennetty. Tapetti on kulunut ja piippu jossain vaiheessa kostui sadeveden päästessä sen sisälle. Nyt sekin vika on korjattu, eikä kosteutta enää pääse.
Uudet tapetit on jo valittu. Vanhan piipun muuriseinästä tullee valkoinen samoin vanhasta panelikatosta. Seinille laitetaan hennon vaaleanpunaisen ja valkoisen kapearaidallinen tapetti. Lattia revitään ylös ja eristetään uudelleen. Valitettavasti joudumme vaihtamaan vanhat lattialaudat uusiin. Ne maalataan vaaleanharmaaksi.

Tämä kirjakaappi tuodaan takaisin paikoilleen maalattuna, sen lupaan vihdoin tehdä.

Tälle johtokasalle on kyllä tehtävä jotain, kun remontti on ohi.

Kun kaikki välikamarin tavarat oli siirretty saliin, näyttää siellä nyt tältä!

Keltaista

Perjantaina iski keltaisen kaipuu! Kai se tarkoittaa, että alkaa olla jo keväinen olo, vaikka talvi on vielä parhaimmillaan. Sitä oli vaan pakko jo vaihtaa tyynynpäälliset ja pöytäliina keltaisiin sävyihin ja käydä kukkakaupassa hakemassa samanvärisiä kukkia maljakkoon. Tämä "keltakuume" iskee aina samaan aikaan, kun aurinko alkaa näyttäytyä.

Muistan kuinka lapsena minut puettiin usein keltaisiin mekkoihin, koska se kuulemma sopi niin hyvin tummiin hiuksiini ja silmiini. Ehkä tuo keltainen saa minut aina tähän vuodenaikaan tuntemaan itseni nuoremmaksi. Vaatetukseeni se väri ei sentään enää kuulu.

Talvi kaupungissa

Kävin tänä aamuna sunnuntaikävelyllä kaupungilla. Aivan upea ilma, aurinkokin jo pilkisti ja kaikkialla keskellä kaupunkiakin lähes koskematonta, pehmeää ja puhdasta lunta. Ei missään loskaa ja likaisen harmaata lumikasaa. Uskomattoman kaunista eikä pakkastakaan liikaa.
Paluumatkalla muutkin kävelijät, jouksijat, koirien ulkoiluttajat, pulkkailijat  tulivat sankoin joukoin vastaan. Niin ja yksi hiihtäjä !