Kevään odottelua lieventämään vaihdoin kaupunkiasuntomme tekstiilit heleän keltaiseen. Ostin kolme uutta tyynynpäällistä Valvillan mallistosta vanhojen tyynyjen sekaan. Vielä kimppu tulppaaneja ja keväinen tunnelma on valmis. Tällä kertaa ne ovat valkoisia, vaikka yleensä suosin keltaisia kukkia. Valkoiset, vanhat pinnatuolit saivat myös kelta-valkoiset päälliset täydentämään keväistä väriskaalaa.
Tämä on kertomus elämästä Muonamiehen mökillä sekä mökin talonpoikaistyylisestä sisustuksesta ja puutarhasta. Mökkiä sisustaa Mummu ja puutarhajuttuja ideoi Matleena.
maanantai 9. helmikuuta 2015
Kevään keltaista
Meillä odotellaan jo malttamattomasti kevään tuloa. Tekee jo mieli laittaa sormet multaan ja siemeniä itämään. Olen kuitenkin aikaisemmin todennut, että pitää vielä vähän odotella, jotta saan vahvoja taimia.
Kevään odottelua lieventämään vaihdoin kaupunkiasuntomme tekstiilit heleän keltaiseen. Ostin kolme uutta tyynynpäällistä Valvillan mallistosta vanhojen tyynyjen sekaan. Vielä kimppu tulppaaneja ja keväinen tunnelma on valmis. Tällä kertaa ne ovat valkoisia, vaikka yleensä suosin keltaisia kukkia. Valkoiset, vanhat pinnatuolit saivat myös kelta-valkoiset päälliset täydentämään keväistä väriskaalaa.
Kevään odottelua lieventämään vaihdoin kaupunkiasuntomme tekstiilit heleän keltaiseen. Ostin kolme uutta tyynynpäällistä Valvillan mallistosta vanhojen tyynyjen sekaan. Vielä kimppu tulppaaneja ja keväinen tunnelma on valmis. Tällä kertaa ne ovat valkoisia, vaikka yleensä suosin keltaisia kukkia. Valkoiset, vanhat pinnatuolit saivat myös kelta-valkoiset päälliset täydentämään keväistä väriskaalaa.
perjantai 6. helmikuuta 2015
Lumiukko
Palataan taas takaisin Suomen vaihtelevaan talvi-ilmastoon, tänään kaunista ja keväistä auringonpaistetta ja sunnuntaina luvassa jälleen myrskyisää.
Matleenan pikkupojat kävivät pari viikkoa sitten taas täällä mökillä ja juuri silloin lumi oli sopivaa lumiukon tekemiseen. Kaverikseen se sai myös koiran.
Lumiukolla piti olla kunnon porkkananenä ja hiilisilmät ja tottakai luuta. Pojat halusivat sille myös suuren idolinsa Robinin tukan, joka tehtiin männynoksasta. Taisipa koirakin saada samanlaisen kampauksen.
Matleenan pikkupojat kävivät pari viikkoa sitten taas täällä mökillä ja juuri silloin lumi oli sopivaa lumiukon tekemiseen. Kaverikseen se sai myös koiran.
Lumiukolla piti olla kunnon porkkananenä ja hiilisilmät ja tottakai luuta. Pojat halusivat sille myös suuren idolinsa Robinin tukan, joka tehtiin männynoksasta. Taisipa koirakin saada samanlaisen kampauksen.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Kaikkea voi ulkomailla sattua
Italian matkan viimeisenä päivänä sattui meille vähän mutkia matkaan. Kuten useilla aiemmillakin ulkomaanmatkoilla vuokrasimme käyttöömme auton. Tällä kertaa emme sitä joutuneet juurikaan käyttämään, koska kummityttömme kuljetteli meitä Torinon läheisillä alueilla omalla autollaan. Ajoimme vuokra-autolla vain Milanon Malpensan kentältä Torinoon ja jätimme auton hotellin talliin. Viimeisenä lomapäivänä meillä oli tarkoitus käväistä vielä katsomassa sukulaistytön uutta kotia Torinon ulkopuolella. Lähdimme autolla hotellilta puolen päivän aikaan ja ajettuamme juuri ulos keskustasta huomasimme toisen takarenkaan olevan aivan tyhjän. Rengas oli jostain syystä puhjennut!
Siinä sitten ihmeteltiin, mitäs nyt tehdään! Vararengasta ei löytynyt autosta. Onneksi vuokraamon puhelinnumero löytyi. Soitto sinne, niin tai monta soittoa, ennenkuin sieltä ilmoitettiin, että meille tulee toinen auto. Pian tulikin, hinausauto! Sen kuljettaja ei osannut sanaakaan englantia, mutta onneksi hänellä oli puhelin, joka käänsi puhutun italian englanniksi. Taas lukuisia soittoja vuokraamoon. Pitihän meille todellakin saada uusi auto, koska seuraavana aamuna oli päästävä sadan kilometrin päähän lentokentälle.
Lopulta hinausauton kuljettaja viittoi meitä tulemaan hänen kyydillään korjaamoon. Mutta siellä odotti sama ongelma, mistä saamme uuden auton! Taas lukuisia puheluita ja käännöksiä italiasta englanniksi ja päinvastoin. Vihdoin, monen tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli taksi, joka vei meidät Torinon kentälle. Sieltä meille luvattiin uusi auto. Vielä pari tuntia odottelua ja selittelyä, ettemme todellakan olleet ajaneet kolaria.
Kaikkiaan tähän kului aikaa niin paljon, että pääsimme takaisin hotellille vasta iltakahdeksalta. Kyläreissu jäi siis tekemättä, onneksi olimme ehtineet matkamme aikana tavata pariin otteeseen.
Täytyy kyllä ihailla hinausauton kuljettajaa, hän jäi ylitöihin (korjaamo meni kiinni, ennenkuin asiamme alkoi selvitä) odottamaan, että pääsemme vieraalta Torinon teollisuusalueelta onnellisesti pois. Olisikohan täältä Suomesta saanut yhtä huolehtivaa palvelua?
Lisäksi opimme, että kameralla on hyvä ottaa valokuvia hinausautosta ja kuljettajasta sekä sattuneesta vauriosta. Milläs olisimme todistaneet, jos asialla olisikin ollut epärehellinen korjaamo. Samoin mukana täytyy pitää vuokraamon puhelinnumero ja ladattu kännykkä.
Siinä sitten ihmeteltiin, mitäs nyt tehdään! Vararengasta ei löytynyt autosta. Onneksi vuokraamon puhelinnumero löytyi. Soitto sinne, niin tai monta soittoa, ennenkuin sieltä ilmoitettiin, että meille tulee toinen auto. Pian tulikin, hinausauto! Sen kuljettaja ei osannut sanaakaan englantia, mutta onneksi hänellä oli puhelin, joka käänsi puhutun italian englanniksi. Taas lukuisia soittoja vuokraamoon. Pitihän meille todellakin saada uusi auto, koska seuraavana aamuna oli päästävä sadan kilometrin päähän lentokentälle.
Lopulta hinausauton kuljettaja viittoi meitä tulemaan hänen kyydillään korjaamoon. Mutta siellä odotti sama ongelma, mistä saamme uuden auton! Taas lukuisia puheluita ja käännöksiä italiasta englanniksi ja päinvastoin. Vihdoin, monen tunnin odottelun jälkeen paikalle tuli taksi, joka vei meidät Torinon kentälle. Sieltä meille luvattiin uusi auto. Vielä pari tuntia odottelua ja selittelyä, ettemme todellakan olleet ajaneet kolaria.
Kaikkiaan tähän kului aikaa niin paljon, että pääsimme takaisin hotellille vasta iltakahdeksalta. Kyläreissu jäi siis tekemättä, onneksi olimme ehtineet matkamme aikana tavata pariin otteeseen.
Täytyy kyllä ihailla hinausauton kuljettajaa, hän jäi ylitöihin (korjaamo meni kiinni, ennenkuin asiamme alkoi selvitä) odottamaan, että pääsemme vieraalta Torinon teollisuusalueelta onnellisesti pois. Olisikohan täältä Suomesta saanut yhtä huolehtivaa palvelua?
Lisäksi opimme, että kameralla on hyvä ottaa valokuvia hinausautosta ja kuljettajasta sekä sattuneesta vauriosta. Milläs olisimme todistaneet, jos asialla olisikin ollut epärehellinen korjaamo. Samoin mukana täytyy pitää vuokraamon puhelinnumero ja ladattu kännykkä.
maanantai 2. helmikuuta 2015
Italian herkkuja
Massuccon ravintolassa ruoka todella maistui. Kaikki oli laitettu lautaselle kauniisti ja herkullisesti, katsokaa vaikka! Tarjolla oli vasikkaa ja tonnikalakastiketta, tartar-annos, possua ja tottakai Piemonten alueen suurta herkkua, tryffeleitä, pastassa ja pateessa. Kaikkien kanssa nautittiin tietysti talon omaa punaviiniä.
lauantai 31. tammikuuta 2015
Viinitilan aarteita
Massuccon viinitilan myymälän yläkerrassa oli upea kokoelma vanhoja viininvalmistukseen tarvittuja työkaluja. Katsokaapa, miten kauniita viinirypälekoristeita parista vanhasta tynnyristä löytyy.
Myös pulloja on joskus koristeltu kauniilla maalauksilla.
Kyllä vanhat työkalut ovat olleet kauniita !
Tynnyrin päällä oli vanhoja pölyisiä viinipulloja ja muuta tavaraa, aivan, kuten Muonamiehen mökin terassin viinitynnyrin päällä.
Näissä pulloissa taitaa olla ikää jo paljon, paksusta pölykerroksesta päätellen.
Myös pulloja on joskus koristeltu kauniilla maalauksilla.
Kyllä vanhat työkalut ovat olleet kauniita !
Tynnyrin päällä oli vanhoja pölyisiä viinipulloja ja muuta tavaraa, aivan, kuten Muonamiehen mökin terassin viinitynnyrin päällä.
Näissä pulloissa taitaa olla ikää jo paljon, paksusta pölykerroksesta päätellen.
Uudempiakin tynnyreitä löytyi viinikellarista.
Jos täällä museossa olikin paljon kauniita esineitä, niin samaa kauneutta löytyi myös, ravintolan ruokalautasilta. Ja herkullisuutta Italialaiseen tapaan. Siitä seuraavalla kerralla.
Jos täällä museossa olikin paljon kauniita esineitä, niin samaa kauneutta löytyi myös, ravintolan ruokalautasilta. Ja herkullisuutta Italialaiseen tapaan. Siitä seuraavalla kerralla.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Käynti viinitilalla
Barolon alueelle tutustumisen jälkeen suuntasimme illalliselle viihtyisälle Massuccon viinitilalle.
Olimme paikalla vähän liian aikaisin, ravintola oli vielä kiinni, mutta kolkuttelimme viinimyymälän ovea ja ystävällinen nuori nainen tulikin avaamaan. Tilaa, ravintolaa ja viinimyymälää hoitaa Massuccon perhe. Kaikki perheen jäsenet ovat täältä löytäneet oman tehtävänsä. Perheeseen ja viinitilaan pääsee tutustumaan osoitteessa levigneeifalo.com.
Mikäli käytte joskus Piemonten alueella kannattaa poiketa täällä ostoksilla tai ruokailemassa. Tila sijaitsee vähän Alban kaupungista koilliseen. Palvelu oli niin viinimyymälässä kuin ravintolassa erinomaista. Myös ruoka oli erityisen maittavaa.
Koska olimme paikalla ennen ravintolan aukeamista, eräs perheen jäsenistä vei meidät esittelykierrokselle viininvalmistuskellariin. Pääsin myös heidän omaan pikkuiseen museoonsa, jossa oli lukuisia vanhoja viininvalmistukseen tarvittuja kauniita, vanhoja esineitä. Siitä lisää ensi kerralla.
Olimme paikalla vähän liian aikaisin, ravintola oli vielä kiinni, mutta kolkuttelimme viinimyymälän ovea ja ystävällinen nuori nainen tulikin avaamaan. Tilaa, ravintolaa ja viinimyymälää hoitaa Massuccon perhe. Kaikki perheen jäsenet ovat täältä löytäneet oman tehtävänsä. Perheeseen ja viinitilaan pääsee tutustumaan osoitteessa levigneeifalo.com.
Mikäli käytte joskus Piemonten alueella kannattaa poiketa täällä ostoksilla tai ruokailemassa. Tila sijaitsee vähän Alban kaupungista koilliseen. Palvelu oli niin viinimyymälässä kuin ravintolassa erinomaista. Myös ruoka oli erityisen maittavaa.
Koska olimme paikalla ennen ravintolan aukeamista, eräs perheen jäsenistä vei meidät esittelykierrokselle viininvalmistuskellariin. Pääsin myös heidän omaan pikkuiseen museoonsa, jossa oli lukuisia vanhoja viininvalmistukseen tarvittuja kauniita, vanhoja esineitä. Siitä lisää ensi kerralla.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Barolo
Kummityttömme vei meidät tutustumaan myös Barolon upeille viininviljelyalueille. Hienoja kukkuloita kaikkialla ja niiden rinteillä suorissa riveissä viiniköynnöksiä. Kukkuloiden laella suuria viinitiloja. Kävimme pienessä viehättävässä Barolon kylässä, josta löytyi myös viinimuseo, useita ruokapaikkoja nälkäisille ja viinitilojen myymälöitä.
Näillä seuduilla sijaitsee myös Jyrki Sukulan viinitila, jossa emme kuitenkaan käyneet.
Kävimme myös viinimaistelussa. Koska olemme käyneet useita kertoja niin Italiassa, Espanjassa kuin Ranskassakin on viiniä käyty maistelemassa myös useilla eri viinitiloilla. Tällä kertaa näimme uutta teknologiaa perinteistä kiinni pidetyllä alalla, viininmaisteluautomaatin!
Vanhoja pölyyntyneitä viinipulloja ja moderni viininmaisteluautomaatti !
Ensi kerralla näette kuvia hienosta Massuccon perheen viinitilasta.
Näillä seuduilla sijaitsee myös Jyrki Sukulan viinitila, jossa emme kuitenkaan käyneet.
Kävimme myös viinimaistelussa. Koska olemme käyneet useita kertoja niin Italiassa, Espanjassa kuin Ranskassakin on viiniä käyty maistelemassa myös useilla eri viinitiloilla. Tällä kertaa näimme uutta teknologiaa perinteistä kiinni pidetyllä alalla, viininmaisteluautomaatin!
Vanhoja pölyyntyneitä viinipulloja ja moderni viininmaisteluautomaatti !
Ensi kerralla näette kuvia hienosta Massuccon perheen viinitilasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)