Villiintyneet

Mökin pihapiirissä on useita pieniä ryhmiä villiintyneitä vanhoja perennakasveja, mm. Tämä harsokukka. Alakuvassa olevia lemmikkejä löytyy paljon eri puolilta pihaa. Lisäksi tontilla on orvokkeja ja hopeahärkkiä samoin kuin jo aiemmin esiteltyjä iriksiä perintönä vanhoista perennoista. Pitäisi vielä koota niitä yhteen, niin olisivat ryhmänä näyttävämpiä.

Lehmä laitumella

Kun Matleena ja veljensä olivat pieniä, laskivat he ajankuluksi pitkillä automatkoilla tienvarsien lehmiä. Tänä päivänä niitä näkee valitettavan harvoin. Siksipä laitan tähän öljyvärityöni lehmästä vai onkohan se kuitenkin härkä, koska taulun malli on otettu espanjalaisesta kuvasta.  Työ on tehty kokonaan palettiveitsellä.

Aku Ankat

En ole säästänyt pelkästään lasteni vanhoja leluja nykyisille lastenlapsilleni, vaan komerosta löytyy myös valtava pino vanhoja Aku Ankka lehtiä vuodelta 1979 alkaen. Kahdessa keltaisessa kansiossa on molemmissa puolen vuoden lehdet syyskuusta -79 seuraavaan syyskuuhun -80 asti. Nämä Akut odottavat vielä poikien kasvamista kouluikäisiksi ja lukutaitoisiksi.
Komeroiden kätköistä löytyy myös koko joukko vanhoja lastenkirjoja, palapelejä ja seurapelejä.

Aku Ankkoja on -70 luvulla ollut myös lastenlakanassa, joka on edelleen seuraavan sukupolven käytössä. Siinä Aku taitaa kävellä unissaan.

Mökkipiha kukkii

Pihamme rhodot ovat jo kukassa. Nämä on istutettu kolmisen vuotta sitten, mutta ovat aika kitukasvuisia. Samalla paikalla oli aiemminkin pari pensasta, jotka kasvoivat räystään korkeudelle saakka ja kukkivat ihan kuin etelänmailla. Sitten tuli pari kuivaa ja kuumaa kesää, jolloin tietysti viihdyimme paljon vesillä. Sen seurauksena vanhat, upeat rhodot kuolivat liialliseen kuivuuteen. Kummallista, että nämä uudet eivät ole oikein viihtyneet samalla paikalla. Onkohan kesät tulleet todellakin lämpimimmiksi ja kuivemmaksi?  Tässä paikassa pensaat ovat varjossa ja luonnostaan kosteassa paikassa.
Irikset ovat jo olleet pihalla oikean muonamiehen aikaan ! Pidän paljon niiden voimakkaasta sinililasta väristä.

Veneen kirjallisuutta

Purjehduspäivän päätteeksi pitää tehdä hyvää ruokaa miehistölle. Joskus 90-luvulla kokosin pieneen vihkoon helppoja reseptejä, joiden raaka-aineet ovat hyvin säilyviä ja ruoka nopeasti valmistettavaa. Myöhemmin olen ostanut pari veneilijöille tarkoitettua keittokirjaa, Tiia Koskimiehen  "Venekokin käsikirjan" ja Sjöholmien sekä Haikaloiden "Merikokin messissä".

Luonto-opas on hyvä apuväline saariston luonnon ihmeisiin tutustuttaessa.
Niin ja ilman laulukirjaa ei merellä tulla toimeen, sitä tarvitaan aina, kun joukko purjehtijoita kokoontuu yhteen!

Kun sadepäivä yllättää, pitää mukana olla myös muuta luettavaa, dekkareita ja pokkareita. Ristikkoja täytetään ja pelataan. Lisäksi kirjahyllyllä on satamaoppaita ja tietysti lokikirja.

Kallio kukkii

Mökin aurinkoisimmalla paikalla kallion päällä kukkii ! Sammalleimua haluaisin sinne lisää, niin upeaa se on. Ihmeellistä, että näitä kukkivia kasveja siellä viihtyy, kuiva kalliorinne ja multaa vain nimeksi. Vähään ovat tyytyväisiä. Tervakukka ja kalliokielo ovat löytäneet tänne. Tuon keltaisen kukan, joka tänä vuonna kukkii todella runsaasti, nimeä en edes tiedä. Kuka tietää?

Luonnonkukat maljakoissa

Heti, kun ensimmäiset luonnonkukat ilmestyvät tienvarsiin ja peltojen reunoille on niillä ihan pakko kaunistaa mökkiä. Minusta ne ovat jopa kauniimpia kuin kasvatetut kukat. Tähän maljakkoon on lisätty myös pari tulppaania ja vihreät oksat ovat vanhoja kriikunapuun oksia. Niitä villejä kriikunapuiden alkuja olen yrittänyt hävittää, mutta joka kevät ne sitkeästi tulevat uudestaan.