Kiinalainen juttu

Syksyn lomamatka kaukaiseen ja mielenkiintoiseen Kiinaan on nyt vain muistoissa ja sadoissa valokuvissa.

Työaikanaan pappa kävi lukuisia kertoja Kiinassa, muttei koskaan ehtinyt tutustua tähän laajaan maahan. Minä puolestani olin jo kauan haaveillut matkasta Aasiaan. En ole rannoilla auringossa lojuja vaan olen aina pitänyt nähtävyyksien katselusta ja kaupunkien ja maaseudun tunnelmien nauttija. Niinpä päädyimme ystävien kanssa matkasta Kiinaan.

Reissulla saimme kokea valtavan määrän Kiinan ikivanhaa historiaa, terrakotta-armeijaa, Taivaan temppeliä, kiellettyä kapunkia ja tietysti Kiinan muuria.

Lukuisat vehreät puistot olivat juuri sellaisia kuin etukäteen kuvittelin. Tiedättehän Kiinan taiteessa esiintyvät pandakarhut, jotka kuvataan juuri alakuvan mukaisiin puihin.
Sää oli kuuma, parhaimmillaan jopa 38 astetta. Kumma kyllä saastesumua ei nyt ollut, vaan ihan sininen taivas oli kirkkaana näkyvissä.

Terrakotta-armeijan  valtava koko mykisti. En olisi ikinä voinut kuvitella, miten suuri määrä niitä oli. Eikä kaikkea ole vielä edes kaivettu esille. Miten ihmeessä tällainen on voitu rakentaa jo parisataa vuotta ennen kristusta.

Mielenkiintoisin hotelli oli tämä Unescon maailman perintökohteessa Pingyaossa sijaitseva vanha rakennus. Tässä piharakennuksessa majoituimme. Alakuvassa huoneen suuri vuode, jossa nukuimme. Olo oli ihan keisarimainen, vaikka patja olikin varsin kova. Nukuin siitä huolimatta erinomaisesti.

Hotellihuoneessa voi viettää teehetkenkin. Enpä ole aikaisemmin nähnytkään yhtä hienoa vedenkeitintä. Kylpyhuoneen pesuallas oli myös upea.

Tässä oli hotellin respa!  Aika erikoinen verrattuna nykyaikaisten hotellien vastaaviin, vai mitä?

Lukuisat vanhat rakennukset olivat taidokkaasti rakennettuja ja tosi kauniisti koristettuja, kuten alla oleva Taivaan temppeli.

Kielletyn kaupungin, keisarien asuin- ja hallintokaupungin, katot olivat kaikki keltaisia.

Monenmoisilla kulkuvälineillä liikuttiin, niin köysiradalla, riksalla kuin luotijunallakin.

Kiinan muuri oli mahtava, kuten olin ajatellutkin. Siellä se kiemurteli korkealla vuoristossa.

Pekingissä oli valtavia suuria ja nykyaikaisia toimistorakennuksia ja joukossa myös aika ankean näköisiä parakkeja, joissa maaseudulta tulleet siirtotyöläiset asuivat.

Peking yövaloissa!