Vihdoinkin valmista

Pitkään remontissa ollut välikamari tai tv-huone on vihdoin saatu kuntoon. Kun muonamiehen mökki joskus 1940-luvulla rakennettiin tämä huone oli keittiö, jossa oli tietysti puuhella ja komero vintin rappujen alla sekä ovi nykyisen sohvan takana. 1970-luvulla, kun me aloimme viettää kesiä täällä, revimme pahvit seinistä ja annoimme hirsien näkyä. Muutoin huone oli sen ajan sisustustrendien mukainen, keltaiset ikkunapokat ja oranssin värinen astiakaappi. 1980-luvulla tehtiin talon laajennus, jolloin tämä huone muutettiin makuuhuoneeksi ja tupa rakennettiin viereen. Silloin oven paikkaa vaihdettiin ja tehtiin edellinen suurempi remppa, maalaukset ja tapetoinnit. Oli siis vihdoin aikakin saada tämä huone päivitettyä uuteen kuosiin.

Nyt uusittiin kaikki pinnat, katto maalattiin, tapetoitiin ja lattia uusittiin ja maalattiin.
Vanhat huonekalut saivat sentään jäädä ja kirjakaappikin sai vihdoin maalin pintaansa. Kummasti tila muuttui paljon avarammaksi, vaikkei neiliöitä tullutkaan lisää. Vaalea väritys, valkea katto ja hyvin vaalean harmaa lattia taisivat saada sen aikaan. Ikkunasta jätin vanhat sivuverhot pois ja laitoin vain valkoisen yläkapan. Kirjakaapin takana oleva vaaleanpunainen seinä on vanha piipun hormiseinä.

Vähän kyllä pelotti, että tuliko huoneesta nyt liiankin moderni tähän vanhaan taloon, jota olen pyrkinyt vaalimaan vanhoja esineitä ja tyyliä kunnioittaen. Olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen ja uskalsin vaihtaa vanhat taulutkin pelkistetympiin, vain kukkataulun jätin paikoilleen.
Toiselle puolelle ikkunaa laitoin omia akvarellejani ja viime syksynä hankitun vuodesohvan taakse löysin vintistä julisteen, jonka värimaailma sopi niin hyvin tähän tilaan. Tuo sohva on kyllä vähän liian moderni, mutta tarpeellinen ja sopivan pieni. Kaipa sitä jotain tätäkin aikakautta voi täällä olla.
Kirjakaapin päällä istuu edelleen itse alakoululaisena tekemäni Liisa-nukke.