keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Uuden vuoden pamaus



Vuosi vaihtui ja pakkaset paukkuu !


Uuden vuoden aattona vähän ennen puolta yötä menimme perinteisesti tuomiokirkon aattohartaushetkeen ja sen jälkeen kirkon ulkopuolelle kaupungin vuoden vaihteen tilaisuuteen. Väkeä oli paljon ja vartijoitakin melkoinen joukko. Tilaisuus ei kuitenkaan mennyt omalta osaltani niin rauhallisesti kuin olisi voinut kuvitella. Jossain takaa pamahti ja samalla huomasin jalkojeni juuressa rätisevän raketin. En heti tajunnut, miten siinä oikein kävi. Kun yksi järjestyksen valvojista tuli katsomaan, huomasin vain housunlahkeisiin tulleen palojäljen. Kotona sitten tutkin tilannetta vähän tarkemmin. Pohkeessani oli kämmenen kokoinen punainen läiskä, joka jatkui säären reunaa jalan etupuolelle asti. Jälki oli turvoksissa ja kosketusarka. Nyt paikalla on komea mustelma.  Raketti oli siis tullut suoraan pohkeeseeni ja siitä eteenpäin maahan, jossa se poksahti.
Onneksi jaloissa oli farkut, jotka kestävät tärskyjä paljon paremmin kuin sukkahousut.

Kotiin menin aika paniikissa, kaikkialla kaupungilla poksautettiin erilaisia räjähteitä ihan yleisön seassa. Eräässäkin paikassa aivan jalkakäytävän varrella paukahteli raketti, jonka jättäjä oli kuitenkin lähtenyt matkoihinsa. Mitä järkeä on tässä touhussa, en ymmärrä.
Olen kauhulla miettinyt, että minuun osunut raketti olisi voinut löytää tiensä vielä pahempiin paikkoihin. Yleisön joukossa oli pyörätuolipotilaita ja jopa pieniä lapsia ja lastenvaunutkin. Mitä, jos se olisi joutunut vaunuihin?

Tyttäreni Matleenan asuinalueella pääkaupunkiseudulla on hieno tapa. Asukkailta peritään pieni maksu ja varoja saadaan myös sponsoreilta.  Ilotulitus järjestetään ammattilaisten toimesta jo alkuillasta, jolloin lapsetkin saavat siitä nauttia. Ja kaiken lisäksi koko näytös on ihan yhtä upea kuin kotikaupunkini virallinen ilotulitus. Kun jokainen on oman osuutensa tästä maksanut, ei ole mitään haluja ostaa raketteja enempää ja vaarallisilta tilanteilta vältytään.

Huomaatte varmaan, että mummu on vihainen ja ihan kyllästynyt tähän älyttömään menoon. Ensi vuoden vaihteessa pysyn neljän seinän sisäpuolella ja laitan korvatulpat ja pistän pään piiloon. Tunnen suurta sympatiaa koiria ja kissoja kohtaan.

Hyvää vuoden jatkoa kuitenkin kaikille !

torstai 29. joulukuuta 2016

Joulun jälkeen

Joulukukat ovat ilahduttaneet upeilla kukinnoillaan. Valkoinen ja punainen amaryllis loistavat runsain kukin. Orkideakin kukkii jo kolmatta kertaa !!! Olen ihan hämmästynyt, miten olenkin onnistunut saamaan siihen kukkaset jo kolmas joulu peräkkäin.  Mutta vielä enemmän ihmettelen hennon vaalean sinistä hortensiaa. Se hankittiin alkukesänä terassille, jossa kukkia riittikin koko lämpöisen kauden. Syksyllä se sitten näytti kokonaan kuolleen, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla sen talvehtimista. Poistin kaikki kuivuneet kukat ja lehdet ja leikkasin myös kuivat oksat. Huomasin parissa oksassa pientä eloa ja jätin ne leikkaamatta. Nyt hortensia kukkii taas. Hieman jännittää, mahtaneeko kukka kestää koko pimeän talven.

Oikein onnellista uutta juhlavuotta kaikille lukijoille !







Tässä vielä pari tunnelmakuvaa jouluaaton vietosta muonamiehen mökillä.



perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää joulua !


Vietämme joulun täällä mökin rauhassa pimeyden keskellä.  Joulusaunassa on jo saunottu ja aaton aaton alkuilta vietettiin nuotion ääressä. Joulurauhanjulistukseen menee tällä kertaa vain pappa ja muu porukka katselee lähetystä televisiosta. Vanhan kaavan mukaan täällä joulua siis vietetään.

Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta !







torstai 15. joulukuuta 2016

Terassin joulu

Vierastalon ja saunan välissä oleva terassi on jo puettu jouluasuun. Tällä kertaa jätin pois havuköynnöksen valoineen  terassin kaiteelta ja tilalle laitoin pienen kuusen ja siihen valot. Muutenkin karsin kaikki pienet joulukoristeet. Nyt on vain aitoja havupuiden oksia ja valoja sekä ateljeen ikkunasta kurkkiva iso paperitähti, jonka loistaa hienosti iltaisin.

On se kummallista, miten pienikin pakkassää ja ihmeellinen auringonpaiste saavat luonnon näyttämään häikäisevän kauniilta. Vaikka lunta ei ole lainkaan, vain huurretta kaikkialla, tulee siitä huolimatta ihan talvinen ja jouluinen olo. Toivotaan, ettei tänä jouluna ole mustaa ja märkää kurakeliä.












lauantai 3. joulukuuta 2016

Jouluvaloja mökillä ja kaupungissa

Jouluvalot ovat taas syttyneet niin kaupungissa kuin mökilläkin. Onneksi niillä saadaan valoa pimeyteen ja ihanaa joulutunnelmaa, vaikka lumipeite onkin lähes olematon.

Tänä vuonna on suuri elämys astua ulos kaupunkikodin ulkoportista, kun heti on vastassa upea satusilta kymmenine kuusineen. Koko ihanuus on valaistu vaihtuvin värein ja sillalla kävellessä olo on todellakin kuin satumetsässä, jossa on hieno kuusen tuoksu ja hiljainen musiikki soi taustalla.






Mökillä pimeys on täydellinen. On ihan pakko laittaa runsaasti ulkovaloja. Niitä on siis tulossa lisää ja jouluna kaikkialla loistaa valo. Valkoiset paperitähdet vielä ikkunoihin ja paljon kynttilänvaloa.
Tänne värilliset valot eivät sovi.
Valitettavasti kamerani on huono, eivätkä nämä kuvat ole läheskään riittävän hyviä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Uutta talvea odotellessa

Saimme hetkeksi harvinaista herkkua Muonamiehen mökille, LUNTA ! Kovin kauan sitä ihanuutta ei kuitenkaan saatu ihailla, nyt on taas harmaata ja vesisadetta. Kovasti toivomme, että säätiedoitukset pitävät paikkansa ja saataisiin uutta lunta vielä ennen joulua.
Tähän pimeyteen pitää polttaa paljon kynttilöitä, niin ulkona kuin sisälläkin. Jouluiset ulkovalot laitoimme jo paikoilleen ulkotiloihin. Sisätiloissakin pientä joulun odotusta on havaittavissa. Tyynyt ovat saaneet jo punaista ylleen.










lauantai 12. marraskuuta 2016

Sukkatehdas

Joulun odottelun aikaan Muonamiehen mökillä mummu-tonttu neuloo taas sukkia ! Tänä vuonna pitäisi kääriä paketteihin peräti 14 paria lämpöisiä villasukkia. Sen lisäksi olisi kiva saada omiin ja papan jalkoihin myös uudet töppöset, etenkin kun mökillä ne ovat todella tarpeelliset. Toivotaan, että ehdin ja jaksan nekin vielä kutoa.

Tänä vuonna olen pyrkinyt käyttämään vanhoja langantähteitä. Niitä kun on kertynyt aikamoinen kasa. Olen yhdistänyt raitalankoihin sopivaa yksiväristä lankaa, jonka olen käyttänyt kantapään, varren tai kärjen neulomiseen. Esimerkiksi tuo sukka, jossa on oranssia, turkoosia ja valkoista, on tehty juuri niin.